Olen kotoisin pienestä syrjäkylästä Posiolta, Etelä-Lapista. Perheeni kotipaikka on ollut siellä satojen vuosien ajan.
Olen saanut elää lapsuuden metsien ja järvien keskellä. Meillä on kotona aina metsästetty, kalastettu, sienestetty ja marjastettu ja lapset ovat olleet tottakai touhuissa mukana. Olen kasvanut siihen, että metsässä oleminen on minulle se perusjuttu, kuin kotona olisi.
Muutin vuonna 1997 heti yläasteen jälkeen 16-vuotiaana Helsinkiin opiskelemaan ravintolakokiksi. Helsingissä näin metrossa julisteita valokuvataiteen näyttelyistä ja kiinnostuin valokuvaamisesta. Seuraavana kesänä ostin ensimmäisistä kesätyörahoista järjestelmäkameran ja menin mustavalkovalokuvauksen kursseille. Siitä lähtien olen valokuvannut, kohta 20 vuoden ajan.
Helsingissä asuessani kuvasin pelkästään dokumentaarista ihmiskuvaa ja elämää ympärilläni. Kuljin joka paikkaan kamera mukanani ja hain opiskelemaan valokuvausta taidekouluihin useiden vuosien ajan, mutta eivät ne koskaan minua ottaneet sisään. Viimeisen kerran hain vuonna 2006 Turun kuvataideakatemiaan ja pääsykokeiden viimeisessä vaiheessa minulle sanottiin, että: “Olet liian hyvä kouluun, et jaksa olla täällä ja kuvata oravia muiden kanssa.”
En siis päässyt kouluun ja tuolloin 2000-luvun alkupuolella, kun valokuvaus oli digimurroksen kourissa, oli valokuvaajan uralle vaikea päästä ilman ammatillista koulutusta. Kamerat olivat kalliita ja surkeita, internet vasta kehittymässä ja ei ollut sosiaalista mediaa kuten tänä päivänä. Jatkoin kuvaamista kuitenkin kaiken muun ohella (mikä on tarina erikseen, koska olen elänyt erittäin vaiherikkaan elämän). Vuonna 2011 alkoi tuntumaan siltä, että kaipasin muutosta ja olin saanut tarpeekseni kaupunkielämästä. Käytin kaikki säästöni digitaalisen järjestelmäkameran ostoon ja muutin takaisin pohjoiseen.
En ollut ikinä aiemmin ajatellut valokuvausta maisemakuvaajan näkökulmasta, mutta kun tein sesonkitöitä tuntureissa, aloin kuvaamaan maisemaa ympärilläni ja sillä tiellä ollaan edelleen. Olen kuvannut pohjoisen maisemia intohimoisesti viimeiset vuodet matkustellen suurimman osan vuodesta ja kehittynyt taidoissani kansainväliselle tasolle. Tulevaisuuden suunnitelmissa valokuvauksen osalta on muun muassa opettaa valokuvausta sekä vetää ohjattuja kuvausreissuja ympäri Lappia yhdessä valokuvaaja Antti Pietikäisen kanssa. www.borealphototours.com
TOP 3 KUVAANI & VINKIT KUVAAMISEEN
1. Karttojen lukeminen
Suomi on maisemavalokuvauksen kannalta hiukan haasteellinen paikka, kun meillä ei ole massiivisia elementtejä maastossa, kuten vuoria, vuonoja tai muuten suuria maastonvaihteluita.
On hyvä keskittyä pienempiin yksityiskohtiin ja etsiä maastosta kiinnostavia kohteita, kuten tässä kuvassa pieni lampi.
Vinkki: Käytä maastokarttoja
Yksi tärkeimpiä taitoja maastossa liikkuessa on kartanlukutaito ja taito käyttää kompassia, mutta karttoja on hyvä käyttää myös kuvauspaikkojen etsintään. Suomessa meillä on jokamiehen oikeudet, niin voimme liikkua todella laajoilla alueilla vapaasti, mikä ei ole kovinkaan yleistä maailmalla.
Minä tykkään katsella kartoista paikkoja mitkä vaikuttavat mielenkiintoisilta ja tehdä sitten tutkimusmatkoja kohteisiin. Esimerkiksi monet kansallispuistot ovat hienoja ja arvokkaita kohteita luonnossa liikkumiseen, mutta parhaat kuvauspaikat saattavat löytyä ihan muualta.
Hyviä karttasovelluksia:
www.retkikartta.fi toimii selaimessa ja appeina esimerkiksi Maastokartat, Karttaselain ja Jahtikartta.
2. Kokeellinen kuvaaminen
Kun on kuvannut tarpeeksi kauan, sitä alkaa luontaisesti etsiä uudenlaisia ja luovia tapoja kuvien tuottamiseen.
Vinkki: kokeile rohkeasti erilaisia tekniikoita jo kuvaushetkellä
Tämä ensilumikuva on kuvattu ICM ( Intentional Camera Movement) -tekniikalla. Kuvatessa on asetettu hiukan pidempi valotusaika ja kameraa on tietoisesti liikutettu valotuksen aikana, jolloin kuva tärähtää sopivasti. Kyseisellä tekniikalla tähän kuvaan on saatu aikaan maalauksellinen tunnelma ihan tarkoituksella.
Muita hauskoja tehokeinoja jo kuvaustilanteessa käytettäväksi ovat erilaisten suotimien käyttö ja tuplavalotukset.
Tietokoneella voi nykyään tehdä kuville mitä vain, mutta siinä on eri tunne, kun saat jo kuvatessa sellaista materiaalia, josta olet aivan fiiliksissä.
3. Sään kuvaaminen
Viime talvi oli hiukan outo ja oli hyvin leutoa, kun olin Kilpisjärvellä helmikuussa. Yksi päivä oli todella erikoinen. Aamu alkoi kultaisella auringonnousulla, sen jälkeen satoi vettä ja näin sateenkaaren Saanan yllä. Illalla tähdet loistivat revontulten seurana, kuu nousi ja lopuksi vielä taivaalle ilmestyi yöllisiä helmiäspilviä, kun samaan aikaan puhalsi 35-40m/s myrskytuuli.
En ollut ikinä ennen nähnyt helmiäispilviä kuunvalossa, se oli todella erikoinen tilanne.
Kuvassa näyttää niin seesteiseltä, mutta tuuli oli jäätävä. Tuuli niin kovaa, että pystyin nojaamaan tuuleen. Oli aika kosmiset tunnelmat ja vaikka tuuli oli kauhea, niin silti tunsin todella syvää rauhaa. Se oli suorastaan meditatiivinen kokemus, jota en ikinä unohda.
Vinkki: Hyödynnä erikoiset sääolosuhteet
Suomi on mielenkiintoinen paikka sääolosuhteiden vuoksi. Maisemat ja värit muuttuvat vuodenaikojen mukaan. Erikoisia säätilanteita kannattaa ajatella ja hyödyntää myös valokuvauksessa.
Revontulet ja yökuvaus ovat kaikille tuttuja tänä päivänä, mutta muitakin säätilanteita kannattaa fiilistellä kameran kanssa. Itse tykkään erityisesti helmiäispilvistä, koska niitä näkee harvemmin kuin revontulia.
Seuraa Tiinaa: Instagramissa | Facebookissa | www.tiinatormanen.com / www.borealphototours.com