Arktisen neuvoston puheenjohtajamaana Suomella on mahdollisuus profiloitua arktisen osaamisen asiantuntijana ja houkutella alueelle uusia toimijoita. Arktisen keskuksen mukaan arktinen alue kiinnostaa yrityksiä, mutta varsinainen ryntäys on vasta tuloillaan.
Suomi on Arktisen neuvoston puheenjohtajamaana vuosina 2017-2019. Käytännössä tehtävänä on vahvistaa arktista yhteistyötä ja edistää aiheen ympärillä käytävää poliittista keskustelua kahden vuoden ajan. Suomi johtaa Arktisen neuvoston ohella myös Arktista talousneuvostoa, joten maallamme on mahdollisuus nostaa kansainväliseen keskusteluun meille merkittäviä asioita.
Suomi oli edellisen kerran puheenjohtajamaana 2000-2002. Arktisen keskuksen johtaja, tutkimusprofessori Timo Koivurova kertoo, että sittemmin Arktisen neuvoston tehtävät ovat laajentuneet:
– Silloin Arktinen neuvosto oli aika kevyt toimija, mutta sen rooli on viime vuosina vahvistunut melkoisesti. Sen kautta on neuvoteltu kansainvälisiä, oikeudellisesti sitovia sopimuksia ja se on suoraan tai epäsuorasti vaikuttanut siihen, että uusia kansainvälisiä foorumeita on syntynyt. Neuvostolla on 32 tarkkailijajäsentä ja pysyvä sihteeristö. Tämä on konkreettisesti globalisoituva arktinen alue, ja pieni Suomi on kaiken keskipisteenä kaksi vuotta.
Koivurova näkee puheenjohtajuuden olevan Suomelle sekä haaste että mahdollisuus. Suomalaisille liike-elämän edustajille kausi voi tuoda uusia kontakteja ja yhteistyömahdollisuuksia. Toissalta Ulkoministeriö tarvitsee kaikkien tuen puheenjohtajuuden onnistumiseen, ja Arktinen keskus on siinä keskeinen toimija. Arktinen keskus koordinoi myös lappilaisten toimijoiden niin sanottua isännöintikomiteaa:
– Tarjoamme lappilaisten isännöintikomitean ja yhteistyössä House of Laplandin kanssa Open Arctic -alustan, joka mahdollistaa yksityisten yritysten ja julkisten toimijoiden esittäytymisen. Delegaatit voivat käydä esimerkiksi yritysvierailuilla, jolloin eri toimijat pääsevät kertomaan ja näyttämään, mitä he osaavat. Suurin osa kokouksista on Lapissa, jossa vaikutusvaltaiset vieraat voivat tutustua lappilaiseen arktiseen osaamiseen. Isännöintikomitea nostaa esimerkiksi lappilaisen metsien kestävän hallinnoinnin, kaivososaamisen ja matkailun esille, unohtamatta saamelaisten oikeuksia alkuperäiskansana.
Arktinen keskus on ainutlaatuinen arktinen tutkimus- tiedeviestintä- ja tiedekeskus, jonka osaaminen pohjoisuuteen, kylmyyteen ja ympäristöön liittyvissä kysymyksissä on kansainvälisesti tunnustettua. Siksi Timo Koivurova toivoo tutkimustiedon tavoittavan yhä suurempia yleisöjä niin poliittisten päättäjien, liike-elämän kuin tavallisten kansalaisten keskuudessa.
– Tieto on paketoitava ymmärettäväksi niin, että suuri yleisö, yritykset ja poliittiset päätöksentekijät kykenevät sitä ymmärtämään ja hyväksikäyttämään. Tässä meidän tiedeviestinnän ja tiedekeskuksen ammattilaiset ovat maailman huippua.
Arktinen osaaminen on kestävää liiketoimintaa
Liiketaloudelliset toimijat ovat paaluttaneet Arktisen talousneuvoston puheenjohtajuuskauden tavoitteiksi muun muassa yritysten toimintaedellytysten parantamisen alueella, kaupan esteiden purkamisen ja kestävän taloudellisen toiminnan tukemisen. Suomalainen liike-elämä näkee arktisen kaupan esteiksi muun muassa tullit, työvoiman liikkuvuuteen liittyvät ongelmat ja pohjoismaiset rajakäytännöt. Suomalaiset ovat kiinnostuneita viemään arktista osaamista sinne, missä sitä tarvitaan.
Erilaiset kansainväliset tahot ovat erittäin kiinnostuneita arktisen alueen luonnonvaroista. Kuitenkin arktisella alueella luonnon etu, alkuperäiskansojen oikeudet sekä paikallisten oikeus toimeentuloon ja isojen yhtiöiden tavoitteet ovat usein ristiriitaisia. Koivurovan mielestä liiketoiminnan luonne on vähitellen muuttunut, sillä yritykset pyrkivät tehostamaan toimintaansa, koska se tuo myös selviä taloudellisia hyötyjä. Lisäksi ne kiinnittävät selvästi enemmän huomiota sosiaaliseen toimilupaan paikallisilta ihmisiltä.
Koivurova arvioi, että tällä hetkellä on meneillään realismin aikakausi liiketoiminnassa arktisilla alueilla. Suuryritykset ovat huomanneet, ettei toiminta haastavissa olosuhteissa olekaan kovin helppoa.
– Esimerkiksi öljy-yhtiö Shell vetäytyi arktiselta alueelta Alaskan koeporausten jälkeen tai kaivoksilla menee hieman huonommin, kun maailmanmarkkinahinnat ovat heikentyneet. Arktinen kiinnostaa, mutta suuri ryntäys on vasta tulollaan.
Koivurova toivoo, että Arktisen keskuksen ja muiden tutkimuslaitosten tieto vaikuttaa myönteisesti siihen, miten Lappia ja muita arktisen alueita hallitaan. Luonnonvaroja voidaan hyödyntää, mutta Koivurovan mielestä kestävä kehitys on pidettävä myös bisneksessä keskeisesti mukana. Arktiselle keskukselle kestävä kehitys tarkoittaa sitä, että päätöksenteon pohjana käytetään tutkimustietoa. Arktinen keskus ei ole poliittinen toimija, joten se ei ota kantaa arvovalintoihin.
– Tämä kiteytyy ehkä selkeimmin merellisen öljyn ja kaasun poraamiseen, jossa on todella voimakkaat, vastakkaiset mielipiteet. Siinäkin tutkimuskeskuksella on yksiselitteinen kanta: valtiot tekevät päätökset, ja meidän tehtävämme on tutkia vaikka sitä, millä hallinnollisilla keinoilla riskejä voidaan pienentää tai miten öljyonnettomuuksiin jääpeitteisillä alueella voidaan reagoida. Öljyn poraaminen on arktisella alueella kallista, sillä on vastustajansa ja siihen liittyy riskejä, mutta poliitikot ovat läpi arktisen alueen antaneet tälle luvan.
Koivurova luottaa siihen, että liike-elämä ottaa tulevaisuudessa huomioon arktisen alueen ainutlaatuisuuden investointipäätöksissään. Hänen mukaansa vastuulliset toimijat hyödyntävät jo nyt arktista tutkimustietoa, mutta investointien kokonaisvaikutuksia ei toistaiseksi osata arvioida riittävästi.
– Monitieteellisellä tutkitulla tiedolla saamme hyvän pohjan liiketaloudellisten intressien ja ympäristön kannalta kestävän kehityksen yhteensovittamiseen. Kun jokin iso teollinen toimija suunnittelee tuloaan arktiselle alueelle, ympäristövaikutukset selvitetään, mutta olisi tärkeää ymmärtää myös esimerkiksi kaivostoiminnan kumulatiiviset ja strategiset vaikutukset. Nämä pitäisi osata arvioida jo hyvissä ajoin ennen toiminnan aloittamista.
Arktinen neuvosto on suositellut eri teollisuusprojektien yhteisvaikutusten arviointia ympäristöön ja ihmisyhteisöihin, mutta toistaiseksi tämä toteutuu vain joissain osissa arktista aluetta. Erilaisia menetelmiä ja käsitteitä on olemassa liiketaloudellisen toiminnan vaikutusten arviointiin, mutta niitä ei ole vielä otettu käyttöön. Arkista osaamista tarvitaan.
– Yhteisvaikutusten arviointi on mielestäni suurin haaste siinä vaiheessa, kun liiketaloudellinen toiminta vahvistuu arktisella alueella. Arktisia alueita on monia ja eri alueilla tapahtuu erilaista kehitystä. Esimerkiksi Venäjällä on alueita, joissa on ylitetty sekä kulttuurinen että ympäristön sietokyky. Siellä on myös alueita, joissa öljyteollisuus ja alueen alkuperäiskansat ovat kyenneet sopimaan keinoista, joilla poropaimentolaisuus voi säilyä.
Ilmastonmuutos heijastuu kaikkeen
Timo Koivurovan mukaan arktisen alueeseen liittyviä kysymyksiä ei ratkaista pohjoisella politiikalla. Ilmasto lämpenee ja arktisilla toimijoilla on siihen vähän sananvaltaa, sillä ilmastonmuutoksen aiheuttajat ovat pääosin arktisen alueen ulkopuolella. Koivurovan mielestä ilmaston lämpenemiseen liittyvät kysymykset ratkaistaan globaalisti kansainvälisin sopimuksin.
Ilmastonmuutoksen vaikutus arktisella alueella on raju, sillä muutokset ovat 2-3 kertaa nopeampia kuin muualla. Tutkijat ovat arvioineet, että Pohjoinen Jäämeri on jäätön kesäaikana 2030-2040. Kun meri on jäätön, se mahdollistaa periaatteessa kaikkien maiden alusten liikkumisen vapaasti merellä. Kun aavan meren osuus aukeaa, on vaikeaa arvioida, miten arktiset kuljetukset sen jälkeen kehittyvät. Uudet merireitit ovat mahdollisia, joskin tällä hetkellä tutkijat eivät ole yksimielisiä siitä, milloin niitä voidaan avata ja mihin tarkoitukseen.
– Tähän muutokseen on jo alettu varautua. Yhdysvaltojen johdolla arktiset rantavaltiot ovat jo ryhtyneet neuvottelemaan arktista kalastussopimusta, ja siihen työhön on kutsuttu mukaan myös muun muassa Kiina ja Japani. Tämä on mielestäni vastuullista toimintaa. Arktisen alueen kohtalonkysymys on se, miten me saamme ilmastonmuutoksen hallintaan. Tässä vaiheessa meidän tehtävänämme on tuoda esille realistisesti, mitä alueella tapahtuu – ja se on pelottavaa.
Ilmastonmuutos luo myös uusia mahdollisuuksia arktiselle alueelle. Koivurova sanoo, että jo nyt risteilyalukset tuovat turisteja ihastelemaan jäävuorten irtautumista tai arktisen luonnon jylhiä maisemia. Koivurovan mielestä erilaisten mallien rakentaminen esimerkiksi siihen, kuinka paljon ihmisiä tulee arktiselle alueelle lähivuosikymmeninä, on tutkijoille lähes mahdotonta. Selvää on se, että kiinnostus arktista aluetta kohtaa tulee kasvamaan.