Talviretkeilyn tarkistuslista

Talvi vaatii varusteilta enemmän, mutta pakkasessa pärjää yllättävän mukavasti kun tietää mitä tekee. Lue tästä kymmenen vinkkiä, joiden avulla olet valmis aloittamaan talviset seikkailut turvallisemmin. Kaamoksen rauhassa retkeilijälle on tarjolla unohtumatonta tunnelmaa, jota harva on kokenut.

Mun Lappi kokosi kymmenen kohdan listan, joilla pääsee alkuun talviretkeilyssä.

1. Retken suunnittelu – kasvata haastetta asteittain

Heti aluksi ei kannata lähteä viikon soolovaellukselle Sokostille, vaan totutella talveen ensin päiväretkillä ja sitten yhden yön pistoilla. Talviseen kairaan ei kannata lähteä takki auki.

Ensimmäiset talviyöt kannattaa viettää varaustuvissa, jotta oppii tuntemaan mihin pystyy. Myös pidemmät vaellukset on hyvä suunnitella siten, että reitin varrella on autiotupia, joihin pystyy turvautumaan mikäli keli äityy vaikeaksi.

Kevättalvi on yleensä helpompaa aikaa retkeilyyn, sillä valoa riittää enemmän ja lämpötila on keskimäärin korkeampi kuin sydäntalvella. Syystalven reissuilla on hyvä muistaa, että vesistöjen jääpeite saattaa olla vielä petollisen ohut.

2. Retkiseura – kaksin kaunihimpi, kolmestaan vielä parempi

Ensimmäisille talviretkille on hyvä suunnata itseään kokeneemmassa seurassa. Parhaiten oppii tekemällä, mutta yksinään ei kannata suunnata ensimmäisille retkille. Kolme henkilöä on optimaalinen koko ryhmälle. Jos yhdelle sattuu jotain, on jäljellä kaksi valmiina auttamaan.

3. Pukeutuminen – pidä itsesi lämpimänä ja kuivana

Kerrospukeutuminen on talvella kaiken a ja o. Kosteutta siirtävä aluskerrasto esimerkiksi merinovillasta, lämmittävä välikerros esimerkiksi fleecestä, tuulen ja kosteuden pitävä kuorikerros suojaavalla hupulla ovat kolme peruskerrosta. Lisäksi kannattaa varata taukotakki, ja jopa untuvahame.

Talvella kannattaa pysyä liikkeessä, mutta välttää hikoilua. Kerrospukeutumista kannattaa soveltaa myös jalkineiden, päähineen ja käsineiden osalta. Ohuempi alushansikas ja pipo, lakki tai huivi voivat toimia liikkumisen aikana. Pidemmille tauoille tai kelin kylmetessä voit lisätä kerroksen.

Kengiksi tai monoiksi kannattaa valita pitkävartinen, hyvin eristävä talvisaapas, johon voi vaihtaa paksumman pohjallisen. Tilaa kannattaa olla normaalia kengänkokoa reilummin, jotta saappaaseen mahtuu toinen sukka ja varpaat mahtuvat silti liikkumaan väljästi.

4. Liikkuminen – sukset tai lumikengät jalkaan

Alkutalvesta ja kaikista tallautuneimmilla reiteillä saattaa pärjätä jalkaisin, mutta pidemmälle kairaan suuntautuvilla retkillä tarvitaan jalkojen alle lisää kantavuutta. Tunturisukset, metsäsukset, liukulumikengät tai tavalliset lumikengät sopivat eri tilanteisiin. Lumikengät ovat kätevät tiheässä, epätasaisessa maastossa. Suksissa on parempi kantavuus, ja toisin kuin lumikengillä, niillä voi liu’uttaa askelta myös umpihangessa.

Muutaman ihmisen ryhmässä retkeily on siinäkin mielessä helpompaa, että ladun aukaisijaa voidaan vaihdella. Järvien ja soiden jäätyminen avaa uusia reittimahdollisuuksia talvella. Jäillä liikkuessa kannattaa muistaa riittävä etäisyys kanssaretkeilijöihin, sillä kenelläkään tuskin on kivaa, jos koko konkkaronkka vajoaa jäihin saman avannon kautta.

5. Tavaroiden kuljetus – ahkio säästää selkää ja pitää pinnalla

Painava rinkka selässä on ikävä hiihtää tai lumikenkäillä. Selässä paino myös saa kulkijan uppoamaan lumeen vielä helpommin, jolloin liikkumisesta tulee monin verroin raskaampaa. Varsinkin pidemmät talviretket vaativat paljon varusteita, jotka kulkevat yllättävän kevyesti ahkiossa. Tällöin selkään ei tarvitse laittaa mitään, ja voimia säästyy valtavasti.

Kairassa kaikki on mahdollista, joten tavarat kannattaa pakata kuivapusseihin. Silloin katastrofi ei pääse iskemään, jos ahkio vaikkapa kellahtaisi puroon.

6. Energia – valmiit ateriat palkitsevat

Talviretkelle kannattaa varata energiapitoista ruokaa, jota on mahdollisimman helppo tehdä. Varsinkin teltassa tai laavussa yövyttäessä kannattaa panostaa retkimuonaan, johon voi lisätä vain veden. Valmiin ateriapussin sisältöä voi tuunata lisäksi pähkinöillä, soijarouheella tai vaikkapa kuivalihalla.

On tärkeää syödä tasaisesti, ettei energiataso pääse tippumaan. Suklaata voi toki ottaa herkutteluun, mutta patukat nostavat sokeritason äkkinäisesti. Voileivät ovat hyvä välipala aterioiden rinnalle. Kannattaa ottaa vähintään yksi annos enemmän kuin aikoo syödä, ja kuljettaa varamuonaa myös lyhyellä retkellä. Odottamattoman sattuessa se voi pelastaa tilanteen.

Talvella kannattaa muistaa myös juoda paljon lämmintä nestettä. Keho kuluttaa kylmällä paljon, vaikka ei tuntisi hikoilevansa. Vettä voi keittää tarpeen tullen myös lumesta.

7. Ruuanlaitto – panosta talvikeittimeen

Keittämisestä puheenollen, talvella halpa kaasupoltin on herkkä tukkeentumaan, kaasua kuluu normaalia enemmän ja kesäkaasun palamisessa voi olla ongelmia. Jos talviretkeily kiinnostaa, kannattaa siis panostaa laadukkaaseen keittimeen ja ottaa mukaan reilusti talveen sopivaa polttoainetta.

Spriikeitin on pomminvarma, joskin kaasua melkoisesti hitaampi vaihtoehto. Sen kanssa ei voi epäonnistua.

8. Pakolliset varusteet – otsalamppu, kartta, kompassi, EA-välineet

Vaikka maaston tuntisi omasta mielestään hyvin, kannattaa karttaa ja kompassia kantaa mukana. Lumisade voi peittää muodot ja jäljet, ja eksyttää kokeneenkin kulkijan.

Otsalamppuun kannattaa varata varmasti riittävästi paristoja tai akkuja. Talvi on pimeä ja lamppua tarvitaan käytännössä lähes jatkuvasti. Nykyaikaiset lamput ovat niin tehokkaita, että niiden avulla voi pimeässäkin harrastaa vaikka vapaalaskua.

Kännykän varavirtalähde on myös hyödyllinen kapistus. Monet kokeneet retkeilijät kantavat älypuhelimen lisäksi varalla myös peruspuhelinta tai jopa satelliittipuhelinta hätätapauksia varten. Ensiapupakkauksen sisältö kannattaa tarkistaa kesän reissujen jäljiltä.

9. Makuualusta – jopa tärkeämpi kuin makuupussi

Siinä missä kesällä makuualustaa ajatellaan lähinnä mukavuuden kannalta, talvella sen tärkein tehtävä on estää maasta hohkaavaa kylmyyttä. Paraskaan makuupussi ei auta, jos makuualusta ei ole kunnossa.

Ilmatäytteisen alustan eristävyyttä voidaan parantaa kuidulla tai untuvalla. Neljän vuodenajan alustasta tulee löytyä minimissään 5 R-arvo, jolla kuvataan alustan lämpöarvoa. Lisäksi kannattaa pakata solumuovinen alusta, jonka voi laittaa ilmatäytteisen alle lisäeristystä tuomaan. Tulilla nukuttaessa solumuovisen voi laittaa päälle kipinöiden vuoksi.

10. Talvimallin makuupussi – untuvaa tai kuitua, kunhan lämpö riittää

Ainakin mikäli ei ole tarkoitus nukkua autiotuvassa, jonka saa varmuudella riittävän lämpimäksi kamiinalla, tarvitset talviretkelle oikean talvimakuupussin. Pussien lämpöarvot ilmoitetaan EN 13537 -standardin mukaan kolmen luvun avulla. Ylin eli comfort-lämpötila tarkoittaa teoreettista lämpötilaa, jossa keskivertonainen nukkuu yönsä mukavasti. Pusseissa ilmoitettava extreme-lämpötila viittaa ainoastaan siihen lämpötilaan, jossa keskivertoihminen selviää yön yli ilman hypotermiaa.

Makuupussiin kannattaa mennä riittävästi syöneenä ja juoneena, aluskerrasto päällä ja sulkea suuaukko huolellisesti. Lämmönlähde olet sinä itse, joten sinun pitää huolehtia että kehossasi on tarpeeksi energiaa. Kylmän kokeminen on yksilöllistä. Siihen vaikuttaa mm. paino, pituus, ikä, sukupuoli, kunto, fyysinen väsymys sekä neste- ja energiatasot. Jotkut käyttävät apuna  lisälämmittimiä tai kuumavesipulloa.

Mikäli yövyt teltassa, tarvitset myös lapion telttapohjan tekemiseen. Ylimääräinen sulava lumi kannattaa kasata teltan ympärille valliksi tuulta vastaan. Avaruushuopa tai muu eriste itse teltan alle on myös hyödyksi.

Lopuksi

Huomioithan, että yllä oleva kymmenen kohdan tarkistuslista ei luonnollisestikaan kata kaikkea tietoa mitä ennen retkeä kannattaa omaksua.

Reittejä ja lisää ohjeita talviretkeilyyn löydät Metsähallituksen sivuilta.

Juttua varten on haastateltu Ville Puomista Intersport Rovaniemen alppi- ja retkeilyosastolta.