Lapin eteläisimmästä kunnasta Simosta kotoisin oleva, nykyisin Keminmaassa asuva, Marko Mattila juoksee harrastuksenaan matkoja, jotka herättävät lähinnä kauhua normaalin pururadan tallaajan mielessä.
Markon juoksuharrastus alkoi seitsemisen vuotta sitten. Yhtenä kimmokkeena harrastuksen aloittamiseen toimi Outokummun terästehdas Torniossa. Lujatahtoinen, mutta rapakuntoinen mies nimittäin halusi Outokummulle töihin ja terässulattamolle töihin päästäkseen on läpäistävä kuntotestit.
– Mittasin viiden kilometrin lenkin kotiovelta ja mietin, että jos sen jaksan joskus yhteen menoon juosta, niin olen tyytyväinen. Huomasin jossakin vaiheessa kehittyneeni aika paljon ja kun jaksoin jotenkuten nilkuttaa 20 kilometriä, sain päähänpiston lähteä harjoittelemaan maratonille, Marko muistelee.
Outokummun Terästehtaalla Marko on ollut töissä vuodesta 2010 alkaen ja vuonna 2011 hän juoksi ensimmäisen maratoninsa. Tähän mennessä maratoneja on kertynyt jo kymmenkunta ja kuvioihin on tullut mukaan myös yli 100 kilometrin ja lähes vuorokauden mittaiset ultramatkat.
– Vaikka matkat voivat tuntua todella hurjilta, niin sitä pystyy halutessaan saamaan itsestä irti yllättävän paljon. Toki tuollaiset pisimmät matkat vaativat vuosien harjoittelun. Ihan kylmiltään ei niitä kannata lähteä yrittämään.
Marko on juossut Ranskassa vuoristomaratonin ja Italiassa 120 kilometriä pitkän vuorikilpailun, mutta ennätysmatkansa 134 km hän on juossut viime kesänä kotoisessa Lapissa NUTS Pallas –tapahtumassa, joka juostaan kansallispuiston polkuja pitkin Ylläkseltä Hettaan.
– Nuts Pallas oli hieno ja äärimmäisen haastava kilpailu. Lähtiessä oli lähes hellekeli, joka vaihtui seuraavana päivänä täyteen myrskyyn. Vettä tuli taivaan täydeltä, pilvet roikkuivat maassa ja tuuli vihmoi. Viimeinen etappi oli jo todella raskas ja älyttömän kylmä, Marko muistelee.
Lopulta miehistä maaliin pääsi 41 ja 38 joutui keskeyttämään. Marko tuli maaliin toisena, hänellä matkan taittamiseen meni aikaa 19 tuntia ja 17 minuuttia.
Ylös, ulos ja lenkille – kelissä kuin kelissä
Juoksuharrastuksen tavoitteena Markolla on ensisijaisesti hakea elämyksiä ja haastaa itseään, mutta hän myöntää tekevänsä hommaa myös tulostavoitteellisesti. Vaikka kyseessä on yksilölaji, niin Suomessa ultra- ja polkujuoksijoiden porukka on todella yhteisöllistä ja unohtumattomien kokemusten lisäksi harrastus on tuonut Markon elämään monia hienoja ihmisiä. Viikoittain treeneihin miehellä kuluu noin 15 tuntia kuntosaliharjoittelu mukaan lukien ja vuodessa kilometrejä juoksutossut jalassa kertyy yli 5000.
– En muista, että olisin koskaan jäänyt sohvalle makaamaan, vaikka usein tympäiseekin lähteä lenkille. Mutta lenkin jälkeen ei ole koskaan harmittanut, että tuli lähdettyä. Se motivoi nousemaan sohvan pohjalta kerta toisensa jälkeen.
Lenkille Marko lähtee, vaikka pakkasta olisi -30 astetta. Kovassa pakkasessa pärjää, kun muistaa ottaa tarpeeksi kevyesti. Hanskoja menee kylmällä monta kerrosta päällekkäin, mutta lenkkarit pysyvät samoina ympäri vuoden. Liukkaille keleille tosin on varattu nastakengät ja hankikahlaus tuo toisinaan sopivaa variaatiota harjoitteluun.
Pohjoisessa Marko viihtyy hyvin. Hänellä on hyvä työpaikka, Lapissa ihmiset sekä elämä on mutkatonta ja pohjoinen luonto tarjoaa hienon mahdollisuuden harrastamiseen. Marko kehottaakin ihmisiä vetämään lenkkarit jalkaan ja lähtemään ulos.
Juostavaa Lapissa nimittäin riittää.
Markon kestävyysurheilijan matkaa pääsee seuraamaan hänen blogissaan Hyvällä Höökillä – Jalkamatkailijan tarinoita ja ajatuksia
NUTS Ylläs Pallas juostaan jälleen 13.–14.7.2018.
