Hiljaisuus-festivaali tarjoaa mahdollisuuden kokea nykysirkusesityksiä sekä konsertteja lappilaisessa kyläympäristössä, Kittilän Kaukosen kylässä. Festivaali järjestetään jälleen 8.-12.6.2022.
Kylän pysähtynyt tunnelma, jatkuva valo, joka sotkee ajan rytmin sekä rauhallisen kylän taloihin ja ympäröivään luontoon kytkeytyvät esitykset luovat yhdessä Hiljaisuus-festivaalin lumoavan oudon ja kiehtovan tunnelman, jossa aika tuntuu pysähtyvän useaksi päiväksi.
Vuoden 2018 festivaalilla nähtiin viitisenkymmentä ympäri maailmaa tullutta esiintyjää. Olimme paikalla tallentamassa festivaalin tunnelmia ja kysymässä tunnelmia niin esiintyjiltä, henkilökunnalta kuin paikallisiltakin.
Näyttelijä, kirjailija ja teatteriohjaaja Juha Hurmeen Volter Kilven samannimiseen novelliin perustuva monologiesitys Kaaskerin Lundström piti katsojan tiukasti otteessaan torstaiyönä. Hurmeen vangitseva tulkinta ja heittäytyminen karskin Merikapteeni Lundströmin rooliin sai katsojat haukkomaan henkeään Ounasjoen rantapenkereellä.
Perjantaina Kaukosen työvaentalon hurmasi Skotlantilaisen Iona Kewneyn Hiljaisuus-festivaaleille luoma teos Anatomical Marathon. Tämän hämmentävän notkean ja voimakkaan skottinaisen intensiivinen esitys sai tunteet nousemaan pintaan ja vielä esityksen jälkeenkin tuntui kuin olisi ollut toisessa maailmassa.
Kun valoisasta kesäillasta astui sisään työväentalon hämärään, vastassa oli erikoisen tunnelman luova hämyisä punainen valaistus, jonka keskellä seisoi pienikokoinen, jäntevä nainen kuin veistos. Musiikin lähtiessä soimaan veistos lähti liikkeelle hengästyttävällä voimalla ja otti koko tilan yleisöä myöten haltuun.
Yksi festivaalien erikoisimmista esityksistä nähtiin perjantaiyönä konehallin uumenissa. Kolmen ruohokasvin, pujon, hevonhierakan ja pelto-ohdakkeen, fiktiivinen yhtye Band of Weeds esiintyi erikoisessa miljöössä luoden hienon kontrastin muutenkin erikoiselle konseptille.
Musiikki oli laadukasta, elektronista tanssimusiikkia, joka sai kehon keinumaan ja huolimatta aamuyön tunneista, aika tuntui kuluvan kuin siivillä. Band of Weeds on kahden taiteilijan, Kalle Hammin ja Dzamil Kamagerin, äänitaideprojekti, jonka kappaleet perustuvat kolmesta kasvista lähtöisin olevaan äänimateriaaliin. Muusikot Lauri Ainala ja Hermanni Keko ovat muovanneet ääniä ja tehneet niistä musiikkia.
Lauantaina Särestöniemen museossa päästiin nauttimaan Hiljaisuuden vuodenajat-esityksestä. Särestön ainutlaatuinen miljöö oli omiaan tämän monitaiteisen konsertti- ja esityskokonaisuuden ensiesitykselle.
Aluksi yleisö jakautui kahteen ja lähti kiertämään Särestöniemeä. Täydestä aistielämyksestä vastasi se, että kokonaisuudesta nautittiin täysin hiljaa. Vanhassa Särestössä, taiteilija Reidar Särestöniemen lapsuudenkodissa, yleisön otti vastaan sopraano Tuuli Lindeberg, jonka vaikuttava ääni kaikui kauniisti vanhan hirsitalon seinissä. Vanhalta puolelta siirryttiin galleriaan, jossa päästiin nauttimaan laulaja Anni Elif Egecioglun ja käsilläseisoja Imogen Huzelin yhteistyöstä.
Gallerian saunaosastolle siirryttäessä sirkustaiteilija, ilma-akrobaatti ja vapaasukeltaja Salla Hakanpään hyppäsi legendaariseen uima-altaaseen ennen kuin Juha Hurme kutsui lölyihin kuulemaan otteen Rosa Liksomin romaanista Reitari.
Toisella puolikkaalla siirryttiin Särestöniemen ateljeehen nauttimaan maineikkaan ruotsalainen Curious Chamber Players –nykymusiikkiyhtyeen konsertoinnista ja ensiesityksenä nähtiin musiikkiteatteriohjaaja Aleksi Barrièren ohjaus Outi Tarkiaisen teoksesta Metsän hiljaisuus yhdessä sopraanon sekä ilma-akrobaatin kanssa.
Outi Tarkiainen, säveltäjä, Hiljaisuus-festivaalin taiteellinen johtaja
Luonto täällä on intensiivinen, mutta niin on festivaalikin. Yleisesti voisi sanoa, että mitä kauempaa taiteilijat ovat tulleet, niin sitä enemmän ihmeissään he ovat. Täällä taiteiden väliset kohtaamiset ovat vahvasti läsnä, kun ihmisiä on laidasta laitaan eri taiteen aloilta. Ja kun kaikki ovat täällä pienessä Kaukosen kylässä, syövät samassa festivaaliravintolassa, nukkuvat kylämajoituksessa ja menevät samoihin esityksiin, niin tutustuminen on ihan erilaista ja pääsee ihan eri syvyyksiin.
Eveliina Paksuniemi, talkoolainen
Täällä näkee joka vuosi jotakin sellaista, mitä ei näe missään muualla. Esityksiä, joita saa pureskella koko vuoden. Tänä vuonna mieleenpainuvinta on ollut iltama, jossa oli dj:nä tosi nuori likka. Hänen itsevarmuutensa oli ihan huikeaa ja yhtäkkiä hänen veli tuli ja veti räppibiisin, joka oli myös aivan huikea. Tämän jälkeen nämä lapset haastoivat kaksi festarivierasta tanssibatleen. Kaikki tapahtui ihan spontaanisti.
Iona Kewney, esiintyjä
Olen kotoisin Skotlannista ja asuin nykyisin Glasgowssa. Olen aina matkannut kohti pohjoista, ja Belgia on eteläisin paikka missä olen asunut. Luulen, että se on tämä tilan tunne pohjoisessa, joka vetää puoleensa.
Omassa esityksessäni oli kyse ihmisyydestä, tunteista ja hauraudesta. En peittele enkä yritä todistella mitään. Oli mukavaa tehdä intiimi esitys lähellä ihmisiä. Tämä oli täydellinen paikka näyttää ihminen sellaisenaan tanssin keinoin.
Jerome, festivaalivieras
Tulen Pariisista ja työskentelen sirkusalalla. Olen täällä vieraana katsomassa, millainen festivaali on kyseessä, ja olen itse asiassa hieman yllättynyt, sillä ajattelin koko festivaalin hyvin toisenlaiseksi. Että kaikki olisi enemmän metsässä. Kaikki ovat kuitenkin hyvin ystävällisiä.
Tähän mennessä mielenkiintoisin esitys oli Hilda Länsman. Opin joitakin uusia asioita saamelaiskulttuurista, mikä oli tärkeää itselle.
Olavi Ojanperä, kyläläinen
Olen 5-vuotias ja syntynyt Helsingissä. Kun täytin kaksi, niin joskus silloin muutin tänne Kaukoseen. Tykkään asua täällä, vaikka Helsingissä oli kiva se leikkipuisto. Mutta täällä minulla on paljon kavereita. Leikin yleensä paljon ulkona, mutta nyt mulla on nuha. Talvella tänne tehdään semmonen iso mäki ja siitä on kiva laskea.
On mukava vain kattella mitä täällä kaikkea tehdään ja parasta on, kun täällä on esityksiä. Erityisesti siitä taikurista tykkäsin.
