Toni Eskelinen jätti ammattilaisjääkiekon taakseen, mutta tarttui samalla palolla kameraan.
Sade tulee taivaalta Kemijoen rannalle vaihdellen veden ja rännän välillä. Toukokuun puolivälin hienot ilta-auringot loistavat poissaolollaan, mutta Toni Eskelinen ei ole tilanteesta moksiskaan.
— Tykkään kyllä sateesta, jotenkin olen silloin luovimmillani, Visit Rovaniemen sisällöntuottaja Eskelinen sanoo.
Sateesta huolimatta ilma on kohtalaisen lämmin, joten ei tarvittaisi eräoppaan koulutusta tai entisen ammattilaisjääkiekkoilijan paineensietokykyä muutamasta vesipisarasta selviämiseen. Nykyisin miehen kuitenkin löytää useammin kamera kädessä kuin jääkiekkomaalivahdin varusteissa.
Kun Eskelisen ura ammattilaisena loppui kauden 2017-18 päätteeksi, oli mies laittanut hakupaperit eräopaskouluun menemään jo ennen viimeisiä otteluita. Suurimman osan kaudesta Norjassa pelannut Eskelinen palasi keväällä 2018 Rovaniemen Kiekon Mestis-joukkueeseen, missä oli kulunut pitkälti myös kaksi edeltävää kautta.
— Norjassa pelatessa oli todella paljon vapaa-aikaa, ja silloin ehti miettimään, että mitä muuta elämässä voisi olla. Luonnossa liikkuminen on aina ollut elämässä jollain tavalla mukana, mutta erityisesti viimeisten pelivuosien aikana. Muistan kun lensimme aamulennolla Oslosta vieraspeleihin Narvikiin niin tunnin matkalla Harstadin lentokentältä Narvikiin katsoin vuoristomaisemia, vaikka tiesin että olisi pitänyt nukkua. Pelikään ei mennyt sitten kauhean hyvin, Eskelinen naurahtaa.
Viimeisten pelivuosien aikana mukaan tarttunut järjestelmäkamera tempaisi myös mukaansa eräopaskoulutuksen aikana.
— Jääkiekon määrätietoisuus ja halu kehittyä siirtyi aika suoraan valokuvaukseen. Vaikkei huipulle urheilussa nousisikaan, niin ne opitut työkalut ja paineensietokyky auttavat todella paljon myös urheilu-uran jälkeen, Eskelinen toteaa.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa.
Kärpistä Lahden kautta Rovaniemelle
Kausina 2012-14 Oulun Kärppien A-junioreissa Eskelisen kanssa samassa joukkueessa pelasivat nykyisistä NHL-pelaajista Sebastian Aho ja Markus Nutivaara sekä NHL:ssä pelanneet Jesse Puljujärvi ja Saku Mäenalainen. Kaudella 2012-13 talvena Eskelinen pääsi loukkaantumisten kautta Kärppien edustusjoukkueen rinkiin 17-vuotiaana, ja seuraava kesänä kutsu kävi myös NHL-joukkue Detroit Red Wingsin kehitysleirille.
Vaikka luukkuvahdin paikka tuli tutuksi Kärpissä kahden kauden aikana, ei vyölle kertynyt yhtään peliä aloittavana maalivahtina.
— Olin toisella kaudella noin 15 pelissä kakkosmaalivahtina, mikä jäi muutamia pelejä vajaaksi siitä, että olisi saanut mitalin Suomen mestarina. Ei se kyllä olisi kauhean ansaitulta tuntunut, mies virnistää.
Mukaan kuitenkin tarttui kahden vuoden sopimus Lahden Pelicansiin, missä ensimmäinen kausi oli tarkoitus pelata mahdollisimman paljon A-junioreissa ja katsoa tilannetta toisena vuonna uudestaan.
Pelit eivät ensimmäisenä kautena A-nuorissa sujuneet toivotulla tavalla, ja jälleen SM-liigan otteluissa rooli jäi luukkuvahdiksi, vaikka kokoonpanossa Eskelinen oli kymmeniä kertoja.
Sopimuksen toisen kauden alkupuolella tie toi Rovaniemelle seuraavaksi puoleksitoista kaudeksi. Aiemmin mainitun Norjan kauden jälkeen Eskelinen pelasi viimeiset ottelunsa huipputasolla Rovaniemellä miehen tullessa auttamaan pika-aikataululla loukkaantumisista kärsinyttä maalivahtiosastoa.
— Jälkikäteen ajateltuna jääkiekossa tuli todella nopeasti asioita todella nuorena. Päällimmäisenä mielessä on kuitenkin kiitollisuus tuosta kaikesta.
Hetki hengähtää
Urheilijan elämään kuuluneet nopeat käänteet eivät loppuneet Eskelisen kohdalla suinkaan vielä urheilu-uran päättymiseen. Eräopaskoulutukseen kuuluneen työharjoittelun mies suoritti Pohjois-Norjassa, vietti kesän osittain pakettiautossaan, piipahti Ylläksellä töissä, mistä tie vei jälleen hetkeksi Norjaan.
Sitten Visit Rovaniemellä avautui sisällöntuottajan paikka, ja marraskuussa Eskelinen palasi napapiirin tuntumaan.
— Sanoin haastattelussakin, että en ole missään tapauksessa valmis paketti, mutta minulla on hullu nälkä kehittyä. Kun elämä on ollut melkoista reissailua viimeiset vuodet, niin tuntui todella hyvältä ajatukselta olla hetki paikallaan. Aikaisemmista Rovaniemen ajoista oli jäänyt hyvä mieli ja täällä oli kavereita valmiiksi.
Valokuvattavaa riittää Rovaniemelläkin aivan kaupungin keskustan tuntumassa olevalla Ounasvaaralla tai paikallisilla mittareilla kivenheiton päässä oleville könkäillä. Työkin on vienyt kuvaamaan eri puolille Rovaniemeä porofarmeista jääkiekko-otteluihin, ja koko muukin Lappi on mainiosti saavutettavissa maakunnan pääkaupungista.
— Lappi ja Rovaniemi tuntuvat kodilta. Täällä elämä on jotenkin helppoa ja simppeliä, luonto on lähellä ja kaupunkijuttujakin voi kokea tarvittaessa. Tykkään kyllä siitä, ettei täällä ehkä tarvitse näyttää koko ajan niin kovin kiireiseltä, vaikka aika paljon asioita täällä tehdään ja saadaan aikaan.
Ihan täysin jääkiekkoa Eskelinen ei ole hylännyt, sillä mies palasi tänä keväänä paikallisessa III-divisioonassa pelaavan Napapiirin Panttereiden maalille.
— Nyt sitten vain tuli vedettyä välillä iltajäiden jälkeen kuorivaatteet päälle ja lähdettyä Lappi-Areenalta Ounasvaaralle valokuvaamaan, Eskelinen nauraa.
Samanlaisia lähes viikottaisia adrenaliinipiikkejä ei siviiliarjessa ole tarjolla jääkiekon tapaan, sillä vastaavia tuntemuksia tuovia yli 30 pakkasasteen talvivaelluksia harva tekee viikottain. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö halu kehittyä olisi tallella. Kuten aiemmin jutussa mainittiin, nyt jääkiekon paikan on ottanut valokuvaus.
— Vaikka on halu kehittyä jatkuvasti, niin kuvaan kuitenkin koska se on hauskaa, ja haluan asian olevan niin myös jatkossa. Samalla kuvausta haluaa myös tehdä vastuullisesti ja omien arvojen mukaisesti, Eskelinen toteaa vegaanista grillimakkaraa nuotion yllä kääntäessään.