Tieva-Baari on keidas erämaassa

Tieva-Baarin pihalla käy elokuisena päivänä kuhina, kun puolentusinaa Nordkappiin matkaavaa suomalaismotoristia on pysähtynyt tankkaamaan ja kahvittelemaan Pokkaan. Baarin ovi käy muutenkin tiuhaan, milloin ohiajavien karavaanarien, milloin tauolle tulevien asfalttityömiesten toimesta.

– Kesä on ollut erittäin vilkas. Ohikulkijoita on riittänyt, eikä liikenne tunnu pysähtyneen edes koulujen alettua kuten normaalisti. Noudatimme valtiovallan sääntöä ja laitoimme ovet kiinni maaliskuun lopussa. Kesäkuun ensimmäinen päivä avasimme uudelleen, kertoo Tieva-Baarin yrittäjä Helena Lehtinen.

Paluumuuttajana kotikyläänsä palannut Lehtinen ajeli sittemmin edesmenneen miehensä kanssa Inarintietä Pokassa 80-luvun alussa, kun mies osoitti tyhjää metsätonttia ja kertoi vaimolleen että he avaisivat tuohon vielä baarin.

– Sanoin että mitä ihmettä höpiset ja kysyin että mistä siihen asiakkaat saadaan. Pentti sanoi, että kyllä niitä tulee.

Ja tulihan niitä. Baarirakennuksen kivijalka valettiin jo seuraavana kesänä ja Tieva-Baarin ovet aukaistiin heinäkuussa 1985. Pullakahvit, pikkusuolaista ja polttoainetta – baarin suosikkituotteet ovat pysyneet ennallaan sen koko 35-vuotisen historian ajan.

– Polttoaineen jakelu aloitettiin aika pian baarin avaamisen jälkeen ja keskioluen myyntilupa saatiin sekin alkuvaiheessa. A-oikeudet tulivat vasta myöhemmin.

80-luvulla Pokassa oli peräti kaksi baaria, kun Tieva-Baarin rinnalla kylässä toimi legendaarinen Pokka-Alman baari. Alma Pokka lopetti baarinpidon 80-luvun lopulla ja muutti vanhuudenpäiviksi Sodankylään.

– Emme olleet Alman kanssa kilpailijoita. Alman baariin mentiin katsomaan Alman persoonaa, meille tultiin kahville, sanoo Lehtinen.

Tieva-Baarissa tulijaa tervehtii sisustus, johon ei ole otettu mallia kaupunkien trendikahviloista. Seinillä on Lappi-aiheisia tauluja, täytettyjä eläimiä sekä Lehtisen tekemiä poron- ja hylkeennahkakäsitöitä. 80-lukua henkivät ykkösolutta mainostavat peilit ja tynnyrinpohjakellot, joihin kiinnitti kerran huomionsa myös eräs ravintoloitsija.

– Hän halusi ne ostaa, mutta ilmoitin että eivät ole kaupan, Lehtinen naurahtaa.

Lunta, pakkasta ja pitkiä päiviä

Pokan kylä sijaitsee Kittilän kylän koillisnurkassa, lähellä Sodankylän ja Inarin kunnanrajoja. Suurten kairojen ympäröimään kylään pääsee autolla Kittilästä Kiistalan kautta tai Leviltä Könkään ja Hanhimaan kautta menevää soratietä.

Muut lähimmät palvelut ovat etäällä, sillä Kittilään matkaa on noin 90 ja Inariin reilut 100 kilometriä.

Pokan suosituin nähtävyys on Taatsin seita, saamelaisten pyhä uhripaikka, joka on noin 11 kilometrin päässä kylästä. Pokka tunnetaan myös lumisista ja kylmistä talvistaan. Viime talvena Lehtisen puoliso Kari Kokkomäki mittasi ELY-keskuksen lumenmittauslinjalla huhtikuun puolivälissä puolentoista metrin lumikerroksia.

– Vielä toukokuussakin oli yli metri lunta.

Pokalla on hallussaan Suomen pakkasennätys tammikuulta 1999, jolloin elohopea putosi –51,5 asteeseen Ilmatieteenlaitoksen virallisella mittausasemalla.

– Vanha mittauspaikka sijaitsi alempana, ja siellä pakkasta oli 56,5 astetta. Tulos ei kuitenkaan kelvannut ennätyslukemaksi, koska paikka ei ollut enää virallinen mittauspaikka, Helena Lehtinen kertaa.

Pokka sai tuolloin julkisuutta valtakunnan uutisissa ja toimittajat radiosta, lehdistä ja televisiosta kansoittivat Tieva-Baarin.

– Minun piti vähän väliä mennä turkki päällä hankeen seisomaan kuvia varten, muistaa Lehtinen.

Pelkästään kyläläiset eivät Tieva-Baaria elätä, sillä Pokassa asuu tällä hetkellä vain kahdeksan ihmistä. Suurin osa kuudenkympin ja kuoleman väliltä, kuten Lehtinen kuvailee.

Vapaa-ajan asuntoja seudulla kuitenkin on useita kymmeniä, ja mökkiläiset ovat baarin vakioasiakkaita.

– Ennen pidimme baaria viikonloppuisin auki puoli kahteen yöllä. Enää emme kuitenkaan jaksa, vaan ovet suljetaan jo yhdeksältä. Tulee siinäkin työpäivälle mittaa yli kolmetoista tuntia, mikä on aika paljon tällä iällä, Lehtinen huokaa.

Hän sanookin olevansa jo valmis luopumaan baarista, jos sopiva jatkaja löytyisi.

– Mielelläni tämän myisin jollekin, joka ei työntekoa pelkää.

Seikkailijoiden kiintopiste

Suurin osa Pokan baarissa pysähtyvistä on satunnaisia ohikulkijoita. Kittilä-Inari –tie on ainoa Ylä- ja Länsi-Lapin yhdistävä poikittaistie, jolla liikennettä riittää osittain sorapäällysteisen tien vaihtelevasta kunnosta huolimatta. Tie syö sulanmaan aikaan autojen renkaita ja talvisin kapeaksi auratulta tieltä tapahtuu paljon ojaan suistumisia. Myös välimatkat pääsevät yllättämään monet matkaajat.

– Kaikki eivät ymmärrä etäisyyksiä ja useamman kerran olemme saaneet viedä tienpäälle autoille bensaa, kun ihmiset eivät ole huomanneet tankata tässä, Lehtinen kertoo.

Toisinaan tankattavaksi tulee myös lentokoneita. Pokassa on 50-luvulta peräisin oleva lentokenttä, joka sai vuosituhannen vaihteessa öljysorapäällysteen. Kenttä on rakennettu aikanaan koneille, joilla levitettiin koivuvesakoihin myrkkyä havupuiden kasvualan lisäämiseksi, kertoo Kari Kokkomäki.

– Nykyään kenttää käyttävät ilmailuharrastajat. Viimeksi viime viikolla kentälle laskeutui kuusi virolaismiestä kolmella pienkoneella. Veimme heille ruokaa ja polttoainetta, jotka he olivat ennalta tilanneet. Tänä kesänä kaukaisin kone on käynyt Andorrasta.

Baari ei yksin riitä tuomaan elantoa pariskunnalle. Baarirakennuksen yhteyteen jo 80-luvulla rakennettuihin mökkeihin Lehtinen ja Kokkomäki majoittavat pääasiassa läheisiin erämaihin suuntaavia metsästäjiä ja kalastajia.

– Majoituspuolella on tänä kesänä ollut yllättävän hiljaista, mutta syksyn tullen tänne tulee taas linnun- ja hirvenmetsästäjiä, Lehtinen kertoo.

Viimeistään itsenäisyyspäivän aikoihin Tieva-Baarin pihalle hurauttavat talven ensimmäiset moottorikelkkailijat. Suosituin kelkkareitti Pokkaan tulee Leviltä, josta käsin saa reilun 200 kilometrin pituisen päivälenkin Pokan ja Puljun kautta. Kelkkailijoita Pokkaan ajaa myös Inarista ja Sodankylästä.

– Talvisin kelkkailijat ovat tärkein asiakaskuntamme. He tankkaavat ja pitävät kahvitauon täällä ja ennakkotilauksesta heitä odottaa myös poro- tai lohikeitto, Kokkomäki kertoo.