Ikkunasta avautuu maisema puiden läpi pienelle järvelle. Päivä on tyyni, ja harmaalta taivaalta tasaiseen tahtiin putoilevat suuret pakkashiutaleet tekevät vastarannasta utuisen ja kaukaisemman kuin se todellisuudessa onkaan.
Ikkunoiden sisäpuolella työpisteeltä kaksi näyttöä täyttyy teiden sekä katujen piirustuksista ja malleista. Niitä tosin suunnitellaan kauaksi Laura Sokan työpisteeltä Kittilän Sirkasta, missä Sokka asuu ja työskentelee marraskuun alusta vappuun asti.
Maisemasta huolimatta Swecolla infrasuunnittelijana työskentelevällä Sokalla on käynnissä tavallinen talvikauden työpäivä. Nyt on menossa toinen talvi Levin juurella etätöissä. Kesät ja syksyt Sokka työskentelee Helsingissä.
— Tehdään paljon yhteistyötä Tampereen ja Oulun konttoreiden kanssa, niin se on ihan sama istunko täällä vai Helsingissä. Samalla tavalla kuitenkin jaan näyttöä työkavereille ja juttelen Skypessä luurit päässä.
Työpäivät pyörivät tuttujen konttoriaikojen mukaan ja niitä rytmittävät kahvitauot ja lounas. Sokan mukaan mikään ei ole varsinaisesti muuttunut työn teossa. Töihin tosin voi hypätä suoraan aamiaispöydästä ja harrastamaan pääsee saman tien työpäivän päättyessä. Työmatkoihinkaan ei tarvitse käyttää aikaa. Haastattelupäivänä työlistalla on teiden piirustuksia Espooseen ja Turkuun tehtävän tiepätkän mallinnuksia.
— Olen niin aamuvirkku, että mielelläni aloitan jo seitsemältä ja lopetan aiemmin, jos se vaan onnistuu. Yleensä tosin ei onnistu. Sitten jos työtunteja on kertynyt niin voi pitää jotain pidennettyjä viikonloppuja, Sokka kertoo.
Vapaapäivinä suurin pulma sitten on, lähtisikö lumilaudan kanssa laskemaan vai hiihtämään latuja pitkin.
— Tykkään paljon käydä Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa 45 minuutin matkan päässä hiihtämässä ja laskemassa. Se on todella iso syy, miksi päädyin juuri tänne. Rakastan tunturimaisemaa.
Etätyö järjestyi kysymällä
Tunturimaisemat ovat olleet tiivis osa infrasuunnittelijan elämää jo pitkän aikaan, vaikka Sokka onkin kotoisin Hausjärveltä Riihimäen lähistöltä. Ratalasku loppui 16-vuotiaana, mutta laskuharrastus on silti jatkunut aktiivisena. Lisäksi opiskelujen sekä töiden ohessa on tullut, ja tulee yhä, tehtyä myös hiihdonopettajan töitä.
— Täällä ollessa murtsikka on vienyt lisäksi mukanaan. Lapin maisemissa on vaan ihana hiihtää ilman kiirettä. Viikonloppuisin ei ole hoppu, mutta arkena tulee tehtyä sitten urheilusuorituksiakin. Arkena ladulle ehtii paremmin kuin rinteeseen.
Olosuhteet ovatkin kunnossa kämppiksen kanssa jaetun talvikodin läheisyydessä. Valaistulle ladulle on pihasta puolisen kilometriä ja Levin rinteille pääsee autolla reilussa viidessä minuutissa. Lisäksi rannasta löytyy oma avanto, ja mökkialue on muutenkin rauhallinen.
Keväällä Sokalla tulee täyteen kolme vuotta Swecon palveluksessa, ja työt tarjoavat jatkuvasti uusia haasteita ja oppia. Kun opiskeluaikoina ja ensimmäisenä talvena Swecolla vietti mahdollisimman paljon aikaa pohjoisessa, oli ensimmäisessä kehityskeskustelussa ainoastaan yksi asia, joka hiersi kengässä. Helsingissä opiskellessa ja työskennellessä mahdollisuudet talvilajeihin kun olivat harvemmassa, ja talvikausi lyhyempi.
— Sanoin, että muuten kaikki on erittäin hyvin, mutta haluaisin olla talvet pohjoisessa. Sitten asiaa selvitettiin, ja todettiin esimiehen kanssa, ettei mitään estettä asialle ole. Meillä työntekijöihin luotetaan, mikä on iso asia. Toki etätyö vaatii myös osaavia kollegoita, jotka hallitsevat tekniikan käytön, Sokka sanoo.
Ensimmäisenä etätyötalvena Sokka kävi kerran Helsingin konttorilla, tosin silloinkin samalla kertaa muuten vaan Helsingissä käydessä. Jatkuvasti Helsingin ja Kittilän väliä ei tarvitse siis sahata.
— Tässä on kuitenkin rautatieasemat Kolarissa ja Rovaniemellä sekä lentokenttä Kittilässä, joten etelään pääsee kätevästi.
Kaamos ja vaaleanpunainen unelma
Toisena talvena luonnosta liikkumisesta pohjoisessa löytyi hiihdon ja laskemisen lisäksi vielä uusi ulottuvuus, kun Sokka osallistui tammikuussa Suomen Ladun järjestämälle hiihtovaelluskurssille Kiilopäällä Urho Kekkosen kansallispuistossa. Elohopea putosi reippaasti alle -30 asteen ja yökin tuli vietettyä teltassa.
— Hiihtovaelluksella tuntui siltä, että on vaan jossakin vaaleanpunaisessa unelmassa. Piti hieroa silmiä ja miettiä, että onko tämä totta, kun kolme poroa ilmestyi jostain eteemme. Kaamos on niin kaunis, ja koko päivä vaan voi olla yhtä vaaleanpunaista sävyä. Olen ihan kaamosfani.
Voisi kuvitella, että vapaalaskun harrastajalle suosikkiaikaa talvessa olisi esimerkiksi maaliskuu, kun olosuhteet rinteiden ulkopuolella laskemiseen ovat parhaimmillaan.
— Olen tykästynyt tammikuuhun, mitä kaikki ihmettelee. Täällä Levillä on niin rauhallista. Tykkään kyllä maaliskuustakin ja silloin on eri tavalla kaunista, mutta tammikuu tyhjine latuineen ja rinteineen on jotenkin uusi löytö ja mahtavaa aikaa, Sokka kertoo.
Vapun jälkeen on edessä jälleen paluu Helsingin konttoriin. Mutta miltä kuulostaisi olla vuoden ympäri Lapissa etätöissä?
— Kerran toimistolla yksi työkaveri vastasi tuohon kysymykseen minun puolesta, että ”se on kielletty puheenaihe, sitä ei saa kysyä”, Sokka nauraa.