Nicolas lapissa asuminen
Kuvaaja: Tuija Kauppinen

Strasbourgin lähiöstä Lapin tuntureille

Kesällä 1996 Nicolas Gunslay, ranskalainen opiskelijapoika, kierteli viisi viikkoa reppu selässä ympäri Pohjois-Lapin kyliä keräten materiaalia antropologian opintojensa lopputyöhön.

Ennen Lappiin tuloaan Gunslay oli työskennellyt opintojensa ohella sosiaaliskasvattajana Strasbourgin lähiöissä. Työ oli varsin hektistä ja rankkaa, joten opiskelijavaihto ja kenttätyöt saamelaisten parissa Lapin tuntureilla tekivät nuoreen mieheen suuren vaikutuksen.

Niin suuren, että maisterinpaperit saatuaan hän teki tutkimussuunnitelman jatko-opintoihin ja lähetti sen Arktiseen keskukseen.

– En ollut uskoa silmiäni, kun sain hakemukseeni vastauksen itse Arktisen keskuksen johtajalta, Gunslay muistelee.

Vielä enemmän opiskelijapoikaa hämmästytti se, kuinka mutkattomasti kaikki asiat hoituivat, kun hän saapui Arktiseen keskukseen tekemään jatko-opintojaan.

– Oli uskomatonta, että sain oman työhuoneen. Ranskassa asiat hoidetaan paljon hierarkkisemmin ja opiskelija saa tyytyä korkeintaan pöydän kulmaan.

ELÄMÄN LAATUA MONELLA TASOLLA

Nykyisin Arktikumin näyttelyiden päätuottajana työskentelevä Gunslay on viihtynyt Lapissa jo 20 vuotta ja perustanut tänne ranskalaisen vaimonsa kanssa perheen, johon kuuluu myös 6-vuotias poika.

Elämän laatu on täällä aivan huippuluokkaa. Kun menen kalaan tai sienestämään, missään ei ole ketään. Hiljaisuus on jotain aivan uskomatonta.

Perheellisenä miehenä Gunslay kiittelee paikallista terveydenhuoltoa ja päivähoitoa.

– Kun saimme tietää lapsen tulosta, terveydenhuollon rattaat pitivät meistä huolta, ennen kuin ehdimme sitä itse edes oikein tajuta.

LUONNONANTIMIA LAUTASELLE

Gunslay on intohimoinen kokki, joka ranskalaiseen tapaa arvostaa laadukkaita raaka-aineita. Niitä hän on ilokseen Lapista löytänyt runsaasti.

Kun opiskeluaikaan tiukalla budjetilla elänyt Gunslay sai Rovaniemen keskustan tuntumasta Ounasjoesta kaksi haukea, ei hän ymmärtänyt miksi hänen kalansaalistaan ei arvostettu.

– Jänkäkoiraksi haukuttu hauki on Ranskassa arvostettua sunnuntairuokaa.

Lihankäsittelytaidot ovat tarpeen, kun tutuilta metsästäjiltä saadut linnut ja hirvet sekä poromiehiltä saadut porot muuttuvat taitavan kokin käsissä paisteiksi, pateiksi ja makkaroiksi. Puikulaperunat saavat Gunslayn keittiössä ranskalaisen twistin.

Marjat mies hankkii valmiina, mutta sieneen hän menee mielellään.

– Sienten keruu on minulle aarteen etsintää.

Gunslayn intohimo yhdistyy luontevasti hänen työhönsä. Valmisteilla on arktisen luonnon antimiin keskittyvä Arctic Food –näyttely.