Ensin oli suo. Laajalle levittyvä, rimpinevainen Viiankiaavan aapasuo Sodankylässä. Sitten tuli kuokka.
2000-luvun puolivälissä kaivosyhtiöt kairasivat maata ympäri Sodankylää ja etsivät malmeja. Kaivosyhtiön jälkiä alkoi ilmestyä Viiankiaavalle yhä enemmän.
Lopuksi, vuonna 2011, tuli Riikka Karppinen, sodankyläläinen 17-vuotias lukiolainen Kersilön pienestä kyläpahasesta. Hän huolestui: Miksi malmiyhtiöt kairaavat viereisellä luonnonsuojelualueella?
Karppinen kirjoitti kirjeen useiden suomalaisten sanomalehtien päätoimittajille. Hän kirjoitti, että on huolissaan suojellun Viiankiaavan tulevaisuudesta ja kansainvälisten kaivosyhtiöiden epämääräisestä toiminnasta siellä.
Vain yhdestä otettiin häneen lopulta yhteyttä. Lapin Kansassa ja Pohjolan Sanomissa julkaistiin henkilöjuttu nuoresta luonnonsuojelijasta syyskuussa 2011. Sen jälkeen Karppiseen ottivat yhteyttä muun muassa HS, Yle, saksalainen Der Spiegel ja mediajätti Al Jazeera.
Silloin alkoi Riikka Karppisen poliittinen ura.
Äänivyöryllä valtuustoon
Kuusi vuotta myöhemmin Riikka Karppinen on läpikäynyt kahdet kuntavaalit ja antanut kymmeniä haastatteluja. Yle on tehnyt hänestä dokumentin, joka ilmestyy ensi kesänä. Vuonna 2012 Karppisesta tuli Sodankylän kaikkien aikojen ensimmäinen vihreä kunnanvaltuutettu vain 18-vuotiaana.
Karppinen on käynyt armeijan, hän toimii Varusmiesliiton pääsihteerinä ja suorittaa suomen kielen ja kirjallisuuden opintoja Helsingin yliopistossa. Hän on myös vihreiden puheenjohtajaksi ehdolla olevan Krista Mikkosen kampanjapäällikkö.
Kerran kuussa hän astuu pohjoisen junaan ja matkustaa Helsingistä Sodankylään kunnanvaltuuston kokoukseen. Silloin hänellä on tilaisuus käydä myös katsomassa, miten hänelle rakas aapasuo voi.
– Toukokuun ensimmäisellä viikolla siellä pystyi vielä hiihtämään umpisella, Karppinen sanoo.
Karppinen valittiin huhtikuun kunnallisvaaleissa uudelleen Sodankylän kunnanvaltuustoon, ja hänen saamansa äänimäärä nosti valtuustoon myös toisen vihreän edustajan.
– Ensimmäisissä valtuuston kokouksissa koin olevani todella yksin. Kaikki olivat minua huomattavasti vanhempia, moni jo kokeneita poliitikkoja ja heillä oli omat valtuustoryhmänsä, joihin nähden olin ulkopuolinen, Karppinen muistelee.
Karppisen isä on pitkän linjan vasemmistoliiton kunnanvaltuutettu, hänen avopuolisonsa ydinvoimaa kannattava demari ja veli asettuu Karppisen mukaan akselille keskusta-oikeisto. Tässä seurassa Karppisen on ollut helppo opetella argumentoimaan ja kuuntelemaan erilaisia mielipiteitä.
Hän on alusta asti tiennyt, että politiikassa on pakko opetella ottamaan kantaa ja esiintymään.
– Kyllä ihmisten kanssa voi tulla toimeen, vaikka olisi heidän kanssaan eri mieltä ja keskustella sulassa sovussa, hän sanoo.
Yksi Karppisen ensimmäisiä esityksiä hänen ensimmäisellä valtuustokaudellaan oli Sodankylän budjettiin lisättävä 2000 euron määräraha, joka kunnan tulisi Karppisen mielestä varata näytteidenottoa varten, jos esimerkiksi kaivoksella tapahtuu ympäristövahinko.
Pikku hiljaa ympäristöasioiden rinnalle on noussut lisää teemoja.
Karppinen on esimerkiksi esittänyt ilmaista ehkäisyä kaikille alle 20-vuotiaille sodankyläläisnuorille. Hän vastusti Sodankylän yöpäivystyksen siirtämistä Rovaniemelle ja päiväkodin yksityistämistä. Alle 18-vuotiaille hän esitti alennettuja maksuja liikuntatilojen käyttämisestä.
– Olen Sodankylässä monien mielestä varmaan aika raikas valtuutettu. Uudessa valtuustossa on lisäkseni vain yksi alle 30-vuotias.
Etelä antaa ideoita
Vaikuttaminen vaatii Karppiselta kahta asiaa: aikaa ja rahaa.
Hän opiskelee Helsingin yliopistossa toista vuotta ja maksaa kuukausittaiset pohjoisen vierailut ja kokousmatkansa itse. Kolme viikkoa kuukaudesta kuluu hektisessä Helsingissä, minkä jälkeen hän rauhoittuu viikon vanhempiensa luona Sodankylässä.
Etelän ihmispaljoudessa Karppinen on huomannut, millainen vaikutus suurilla ihmisjoukoilla on ympäristöön. Hän on alkanut lajitella jätteensä huolellisemmin. Kotikylässä Kersilössä lajittelu on käytännössä mahdotonta, sillä kierrätyspisteet ovat vähissä, mutta Helsingissä asiasta on tehty helppoa.
Karppinen on tuonut Sodankylän politiikkaan ideoita, joita on löytänyt etelän kaupunkien esityslistoilta. Esimerkiksi idea ilmaiseen ehkäisyyn tuli etelässä. Moni Karppisen tekemä valtuustoesitys tähtää nuorten aseman parantamiseen.
– Meillä on kotona oltu aina yhteiskunnallisesti aktiivisia ja olen nähnyt, että politiikan kautta voi vaikuttaa. Jos nuorella on minkäänlaista kiinnostusta yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, hänestä pitäisi ottaa heti koppi ja auttaa mukaan toimintaan. Nuorten on tärkeä kokea, että joku kuuntelee ja auttaa eteenpäin.
Ei Karppinen itsekään aluksi uskonut, että kukaan muu olisi kiinnostunut Viiankiaavan kohtalosta kuin hän. Kun hän teki asiasta julkisen, tukea alkoi ilmestyä.
Nyt Viiankiaapa-liikkeen ympärillä toimii parinkymmenen henkilön aktiivinen ryhmä, joka pyörii ilman Karppistakin. Liikkeen tavoitteena on estää kaivosjätti Anglo Americania perustamasta kaivosta suojellulle aavalle.
Kuuden vuoden jälkeen taistelu on vasta alussa
Karppinen toivoo, että kun Viiankiaavasta joskus päätetään, olisi sinetti lopullinen. Pahinta on, jos asiasta tulee uusi Vuotos: Tapaus, joka nousee päättäjien pöydälle uudestaan ja uudestaan, eikä pääty koskaan.
– Epätietoisuus on alueella asuville ihmisille henkisesti raskasta, Karppinen sanoo.
Aavalla etsitään edelleen malmeja ja kaivoksen ympäristönvaikutusten arviointiprosessi on alkamassa. Menee kuitenkin vielä vuosia ennen kuin kaivoksen rakentamisesta päästään edes keskustelemaan.
Karppinen seuraa tilannetta.
Hänellä on enemmän aikaa kuin kansainvälisten kaivosyhtiöiden keski-ikäisillä johtajilla.
