Vuonna 2014 etsin työkkärin sivuilta pohjoisimman mahdollisen työpaikan ja soitin puhelun.
Pari viikkoa myöhemmin muutin yksin kotikunnastani Salosta Karigasniemelle, Utsjoelle. Olin 26. Jokainen minulle tuttu kasvo jäi lounaisrannikolle. Lähdin, koska halusin löytää paikkani ja suunnan elämälleni.
Vuosien saatossa elämä on kuljettanut minut eri puolille Lappia. En osaa enää kuvitella, että palaisin elämään etelän elämää.
Tässä 8 syytä, miksi minusta Lappi on paras paikka elää ja löytää itsensä.
1. Lappi opettaa itsevarmuutta heti ensihetkistä alkaen
Ensimmäisinä päivinä oli ihan sairas koti-ikävä. Mietin, olinko tehnyt virheen.
Viikon jälkeen alkoi olo helpottaa, sain hiljalleen silmiäni auki uudelle tilanteelle: aloin kotiutua. Koska kaikki tutut olivat toisessa päässä Suomea, oli pakko pärjätä yksin, rohkaistua, skarpata, ottaa selvää, osallistua. Töissä tapaamani paikalliset auttoivat sopeutumistani: alkoivat opettaa saamea, kutsuivat mukaan erotusaidalle, kysyivät kuulumisia ja jakoivat poronkielireseptejä.
Lappi ihmisineen on osoittanut, että osaan halutessani mitä vain, ja jos en osaa, osaan opetella. Lappi opettaa myös nöyryyttä ja vaatii joustavuutta: täällä asutaan, liikutaan ja työskennellään Lapin ehdoilla ja Lapin tyyliin. Jos luulet, että sinun tapasi on ainoa oikea, näkemyksesi tulee avartumaan Lapissa.
2. Liiat palvelut eivät häiritse
Hiljalleen huomasin, että rahaa alkoi säästyä kuin itsestään. Lisäksi minulla oli enemmän vapaa-aikaa kuin koskaan.
Etelässä kalenteri täyttyy samalla kun kukkaro tyhjenee ja oravanpyörä pyörii. Meille uskotellaan sen olevan normaalia. Monelle se sopii, koska oravanpyörässä hiljaisuutta ja itseään ei tarvitse kohdata, vaan voi mennä turvallisesti virran mukana.
Lapin maaseudulla ylenpalttinen palveluvalikoima puuttuu. Kun häiriötekijät ja valmis ohjelmatarjonta ovat poissa ja kiveliö kumisee hiljaisuutta, on pakko kysyä itseltään: mitä minä oikeasti haluan olla ja tehdä? Siinä kohtaa väkisinkin itsensä. Minä kuljen nykyään kairoissa, tulistelen, valokuvaan, seuraan luontoa ja mietin syntyjä syviä. Suurella hiljaisuudellaan Lappi on auttanut minua hiljalleen löytämään sen ihmisen jäljille, joka oikeasti olen.
3. Aina voi nousta tunturiin
Pääsin pian kyläläisten mukaan poroaidalle, moottorikelkkailemaan ja pyhän tunturin huipulle. Tuntui epätodelliselta hiljalleen tajuta, että tällaista on oikea arki Lapissa.
Muutostani oli kulunut tuskin paria viikkoa, kun utsjokiset jo kutsuivat viettämään aikaa yhdessä Lapin tyyliin. Ne olivat ihmeellisiä ensikokemuksia. En koskaan unohda sitä melskettä, kun tuhansia poroja oli erotuksissa yhtä aikaa. Enkä sitä näkyä, kun revontulet loimusivat Ailiggaan yllä, tai sitä moottorikelkkamatkaa tunturin rinteessä, kun senttien paksuinen kuura peitti matalia koivuja kaikkialla ympärillämme kaamoksen sinessä.
Vuosien mittaan vastaavista elämyksistä on tullut osa tavallista, nautinnollista elämää. Arki ei paina hartioita, kun voi illalla tai viikonloppuna hetken mielijohteesta lähteä mieltämullistavan kauniisiin maisemiin, revontulia kuvaamaan, tulistelemaan tai vaikka kaloja narraamaan. Tehdä vaikka joka päivä asioita, jotka me etelän ihmiset usein yhdistämme vain onnistuneeseen, hetkessä ohi hurahtavaan lomaan…
4. Sinulla on varaa elää
Tavattuani mieheni aloimme katsella omaa kotia. Hyvin pian meille selvisi, että tietyillä kompromisseilla voisimme ostaa talon samalla summalla, jolla moni ostaa auton.
Lapissa on paljon edullisia taloja, joissa ei kuitenkaan ole välttämättä sen suurempaa vikaa. Kai se johtuu siitä, että jostain syystä ihmiset haluavat ennemmin asua kaupungeissa ja tehdä töitä ennemmin vaikka sitten velkavankeudessa, kuin elellä kevyemmin maalla. Me lyhennämme kotimme lainaa 300 euroa kuussa – ja senkin puoliksi. Sillä on valtava merkitys arjessa ihan joka aamu, päivä ja ilta, ettei tarvitse murehtia raha-asioita.
Helpointa on saapua Lappiin muuttamalla ensin vuokralle, mutta kun on aika ostaa, tulet ehkä yllättymään, kuinka edullisesti Lapista saa oman tuvan, oman luvan ja suuren, rauhaisan pihan laavuineen kaikkineen.
5. Matkanjälkeistä masennusta ei tarvitse enää kokea
Edelleen aina kun katson ympärilleni, huokaan onnesta ja kiitollisuudesta. Minä tosiaan asun täällä. Minulla on jopa riippumattoleirikin Ounasjokirannassa.
Ehkä sinäkin olet jo vieraillut Lapissa, nauttinut sen kiireettömyydestä ja tuntureista ja kotiinpaluun koittaessa tuntenut syvää haikeutta? Matkan- tai vaelluksenjälkeinen masennus eivät Lapissa asuvaa vaivaa. Täällä selkosten keskellä asutaan tunturien ja erämaiden sylissä, kaiken sen kauneuden keskellä, josta niin monet turistit joutuvat palaamaan kotiinsa etelään.
Kynttiläkuusiin, suuriin jokiin ja tuntureihin ei kyllästy. Ajan mittaan olen huomannut, kuinka hyvää se tekee mielelle, ettei retkien välissä tarvitse palata etelän kiireeseen vain unelmoimaan uudesta Lapin-reissusta.
6. Kaukana on lähellä
Kävin mieheni kanssa aikoinaan ensitreffeillä Saariselällä. Ajoimme sankassa lumisateessa edestakaisin 170 kilometriä suuntaansa Juice Leskistä kuunnellen.
Lapissa kaukanakin olevat paikat ovat lähellä. Sen pystyy ymmärtämään oikeastaan vasta täältä käsin. Etelässä asuessani Turku oli mielestäni niin kaukana, että kävin siellä vain aniharvoin. Meiltä oli Turkuun 70 kilometriä.
Täällä kaikki, mikä on 500 kilometrin säteellä, on suhteellisen lähellä. Eräänä viikonloppuna päätimme esimerkiksi aivan yhtäkkiä lähteä appiukkoa katsomaan Tenolle, ja matka taittui Kautokeinon kautta kauniissa maisemissa tuosta vain. Ei ole enää tarvetta lähteä kalliille ulkomaanmatkoille lentoineen kaikkineen, kun voi vain ajaa kohteeseen vaikka ilta- tai viikonloppureissuna. Itse en muuten ole kokenut muuttoni jälkeen kaukokaipuuta kertaakaan, vaikka ennen pidin ulkomailla matkustelusta kovasti.
7. Luontoyhteys syvenee
Kuin huomaamatta olen alkanut kulkea luonnossa enemmän ja enemmän – muuta tekemistä ei usein ole ollut. Hiljalleen olen oppinut käyttämään taas kaikkia aisteja, ihan kuin lapsena.
Suuren Lapin sylissä luonto on ääretön ja ihminen pieni. Mieli saa tilaa aistia. Tutkittavaa riittää niin paljon kuin jaksaa ja uskaltaa omien luonnossaliikkumistaitojensa puitteissa tutkia. Olen aina ollut läheinen luonnon kanssa, mutta täällä suhde on kehittynyt uudelle tasolle.
Kun muuta ohjelmatarjontaa ei monesti ole, tulee yhä useammin lähdettyä metsään tai katsomaan jotakin kurua, koskea tai jyrkännettä. Samalla luonnon aistiminen kehittyy. Nykyään katson, kuuntelen, tunnustelen ja haistelen luonnossa yksin liikkuessani jatkuvasti. Juon lähteestä, huuhtelen kasvot purossa, puristelen hellästi naavaa, työnnän kädet lumeen ja keskityn aistimaan, miltä kaikki tuntuu ja tuoksuu. Luonnon aistiminen maadottaa minut, palauttaa muistamaan kuka olen, missä ja miksi.
8. Sinä teit sen!
Muutto Lappiin vaatii päättäväisyyttä, rohkeutta ja sitkeyttä. Aina ei ole helppoa. Mutta palkinto, jonka Lappi antaa, on korvaamaton.
Ei ole ollenkaan harvinaista, että joku unelmoi Lappiin muuttamisesta ‘sitten kun’. Paljon harvinaisempaa on, että joku päättää toteuttaa unelmansa. Kas kun aina löytyy syitä, miksi ei voi muuttaa, ainakin, jos asiaa alkaa ajatella. Minä en muuttaessani ajatellut olevani erityisen rohkea – en uskaltanut ajatella yhtikäs mitään, koska pelkäsin, että liikaa ajateltuani jänistäisin. Siksi lähdin myös olemattomalla varoajalla. Mutta nyt, nyt tuntuu hyvältä!
Minä tein sen, tulin Lappiin ja kotiuduin, loin tänne uuden turvaverkon, löysin paikkani, itseni ja sisäisen rauhani ja hiljaisuuteni. Tunnen siitä hyvää mieltä. Ja sinä voit tehdä saman, ihan varmasti, jos oikeasti haluat. Et ehkä heti saa unelmiesi työpaikkaa tai täydellistä asuntoa, mutta se ei ole aluksi tärkeää. Tärkeää on uskaltaa lähteä, ja saapua tänne. Siitä eteenpäin kaikki lutviutuu kyllä.