Maria Berz löysi tiensä Utsjoelle revontulten välityksellä. Ne ovat kuitenkin vain pieni osa siitä, mitä Utsjoella on ollut tarjota.
Maria Berz on ehtinyt kävelemään vain muutaman sadan metrin päähän Utsjoen keskustasta, kun huomio kiinnittyy pientareen puolelle.
— Kaduttaa jo nyt, etten ottanut sieniveistäni mukaan, Berz naurahtaa.
Tarkoitus ei toki ollutkaan lähteä sienestämään vaan tehdä pikainen päiväpatikka Utsjoen kylää ympäröiville tuntureille, puurajan yläpuolelle. Sieniveitsen puuttumisen harmittelulle on kuitenkin perusteensa.
— Täällä tuntuu, että jos ei ole tekemässä asioita heti kun ne ovat käsillä, ne menevät ohi. Vuodenajat ja luonto niiden mukana muuttuvat niin nopeasti.
Toisin sanottuna, nyt kun ruska ja sienestyskausi ovat päällä, pitää niistä nauttia. Sen Berz on oppinut reilun vuoden aikana, minkä hän on Utsjoella vakituisesti asunut. Muutto Saksasta kuitenkin tapahtui pikkuhiljaa.
— Päädyin Twitter-keskusteluun Aurora Holidaysin Tiina Salosen kanssa, ja hän kutsui minut tänne käymään ensimmäisen kerran 2015, Berz kertaa.
Vierailuja tuli lisää, ja jossain vaiheessa Salonen kysyi, jos Berz haluaisi jäädä talveksi töihin, sillä lisäoppaalle oli tarvetta. Niin meni talvi, ja jonkin ajan kuluttua koko muuttokuorma saapui Utsjoelle. Nyt Berz työskentelee yrittäjänä, tehden töitä oppaana sekä digimarkkinoinnin parissa. Yhdistelmää voi pitää epäortodoksisena, mutta myös Berzin matka Utsjoelle pitää sisällään muutaman mutkan.
Lukion jälkeen itäisessä Saksassa kasvanut Berz lähti Englannin Leedsiin opiskelemaan journalismia, ja lopulta Koillis-Englannissa vierähti kuusi vuotta. Opiskelujen jälkeen hän työskenteli digimarkkinointitoimistossa ja piti omaa ohjelmaa paikallisradiossa, kunnes palasi 2015 Saksaan ja vaihtoi palkkatyöt freelanceriksi digimarkkinoinnin ja sisällöntuotannon parissa.
Utsjoelle muuton jälkeen oppaan työt pitivät vuoden ajan sen verran kiireisinä, että markkinointityöt saivat jäädä, mutta nyt ne on tarkoitus ottaa takaisin työpöydälle.
— Täällä on paljon paikallisia yrityksiä, jotka tarvitsevat niissä asioissa vain pienen tönäisyn oikeaan suuntaan.
Kaukana, muttei eristyksissä
Suomen karttaa katsoessa Suomen pohjoisin kunta Utsjoki voi näyttää kaukaiselta ja eristyksissä olevalta paikalta. Totuus on kuitenkin toinen.
— Jos minulla on kaksi vapaapäivää, voin olla ensimmäisen tunturissa ja toisena Jäämeren rannalla Norjassa katsomassa hylkeitä. Sitten on koko Finnmark Norjan puolella, missä olisi loputtomasti nähtävää.
Utsjoen kirkonkylältä on Jäämeren rannalla olevalle Varanginvuonolle vain alle 80 kilometriä. Se ei ole matka eikä mikään, kun matkaa saa taittaa Tenojoen varressa.
— On ollut melko vaikea selittää saksalaisille ystäville, että joskus tulee ajettua sadan kilometrin päähän Karigasniemelle, koska sieltä saa niin hyvää poropizzaa. Mutta kun lähtee kavereiden kanssa ja ottaa kamerat mukaan, niin se on paljon mukavampaa. Se on kuitenkin Suomen kaunein tie.
Vaikka asiointi vie välillä Ivaloon tai kauemmaksikin, ei Berz kuitenkaan koe elävänsä eristyksissä.
— En koe, että minulta puuttuisi täällä mitään. Joskus asiakkaat ovat kysyneet, että enkö tylsisty, kun olen täällä koko vuoden, mutta jos haluaisin yöelämää niin olisin muuttanut sellaiseen paikkaan. Täällä on kuitenkin samoista asioista, kuten vaelluksesta ja valokuvauksesta, kiinnostuneita ihmisiä.
Vaikkei Suomen pohjoisimmassa kunnassa ollakaan eristyksissä, eroaa elämä Utsjoella kuitenkin eroaa monesta muusta paikasta sillä, että elämä kulkee pitkälti luonnon kiertokulkua myötäillen, joskus jopa sen ehdoilla.
— Pitää vain esimerkiksi myöntää, että joskus talvisin tiet ovat lumisia sekä huonossa kunnossa ja kaamoksen aikana pitää elää vähän hitaammin.
Kuitenkin, Utsjoellakin aura-autot tulevat kun ehtivät ja kaamosta seuraa jälleen aurinko. Siinä missä ensimmäiset Twitter-keskustelut Utsjoelle kutsuneen Salosen kanssa koskivat revontulia, on mielenkiinto Pohjoisen valoa kohtaan laajentunut Utsjoella vietetyn ajan myötä. Revontulien lisäksi taivaalla voi toisinaan ihastella myös helmiäispilviä tai auringonpilaria, mutta kyse ei ole pelkästään hienoista yksittäisistä ilmiöistä.
— Valo muuttuu jatkuvasti ja esimerkiksi tuo elämän kaamoksen jälkeen. Vuodenajoilla on omat värimaailmansa, ja kun en osaa piirtää niitä, niin valokuvaan, Berz sanoo.
Berzin valokuvia pääsee katsomaan Into The Nordic Wilderness Instagram-tilin kautta.
Juttu julkaistu ensimmäisen kerran 9/2019.
