Lapissa suurimmat hiilidioksidipäästöt aiheutuvat tieliikenteestä, kaukolämmöstä ja maataloudesta (Lapin Kansa, 11.2.2020). Erityisesti pitkät välimatkat ja runsas yksityisautoilu luovat mielikuvan, että Lapissa ekologisesti kestävään elämään pyrkiminen on vaikeaa. Minä uskallan kuitenkin väittää, että eko-elämän tavoittelu voi olla itse asiassa Lapissa helpompaa. Henkilökohtainen hiilijalanjälki pysyy paremmin kurissa, kun pystyy nauttimaan lähiympäristöstään niin arjen kuin lomienkin keskellä.
Oma hiilijalanjälkeni on tällä hetkellä jotain kolmen ja viiden tonnin (CO₂e) väliltä laskurista riippuen (esim. Sitra tai ymparisto.fi) suomalaisen keskiarvon ollessa noin kymmenen tonnia. Pariisin 1,5 asteen sopimuksen mukainen hiilijalanjälki suomalaiselle vuonna 2030 olisi maksimissaan noin kolme tonnia. Matkaa on siis vielä, mutta tähänastiset muutokset ovat olleet yllättävän helppoja ja jopa antoisia, mikä on rohkaisevaa.
Vastavirtaan
Tulin juna-bussin tuomana Koillismaan kautta Lappiin 90-luvun lopulla Nokialta. Etelässä ei ollut tuntureita ja luminen aika turhan lyhyt. Minua ja kavereitani kiinnosti lumilautailu. Rukalla oli siihen hyvät puitteet ja parempi talvi. Meitä pidettiin vähän hulluina niin Kuusamossa kuin Nokiallakin. Muuttosuunta oli tunnetusti päinvastainen.
Lukion jälkeen pääsin opiskelemaan Lapin yliopistoon ja muutin Rovaniemelle. Etelän opiskelupaikoista en edes haaveillut, koska halusin pitää hyvän talven. Opiskelut jäivät pian tauolle, kun lumilautailusta tuli ammatti. Lappi meinasi unohtua samassa rytäkässä. Rovaniemen koti toimi seuraavat kymmenen vuotta lähinnä varastona, kun kiersin maailmaa lautakassin kanssa. Silloin ei vielä mietitty hiilijalanjälkeä tai kestävää elämää, vaan painettiin hiileen täysillä.
Niiden vuosien päästöt pitävät henkilökohtaisen hiilitaseeni miinuksella varmasti yhtä pitkään kuin edellisen hallituksen päätökset lisähakkuista kansallisella tasolla, mutta ne myös avasivat silmäni näkemään käynnissä olevan muutoksen ja ihmisen vaikutuksen luontoon. Lumiolosuhteiden nopea muutos ja jäätiköiden vetäytyminen olivat lumilautailijalle hyvin konkreettisia merkkejä, jotka panivat esittämään kysymyksiä ja etsimään vastauksia. Koin ilmastoherätyksen, josta alkoi matka takaisin Lappiin ja askeleet kohti kestävämpää elämää.
Kaukaa näki lähelle
Ammattilaisuran loppuvaiheilla huomasin etsiväni “koskemattomia” paikkoja ja luonnonrauhaa maailman kolkista, kunnes tajusin, että ne löytyvät paljon helpommin läheltä kotia. Lapissa pääsee puhtaaseen luontoon käsiksi vaivattomasti, eivätkä ruuhkat vaivaa. Pohjolassa riittää laskettavaa ja tutkittavaa loppuiäksi. Luonto on puhtaampaa, “koskemattomampaa” sekä helpommin saavutettavissa verrattuna moniin muihin upeisiin luontokohteisiin maailmalla.
Toinen syy paluuseen Lappiin oli suomalaisen yhteiskunnan toimivuus. Maamme on maailman paras paikka asua monelle mittarilla. Toki parannettavaa löytyy aina, mutta Suomessa on loistavat mahdollisuudet hyvään ja kestävään elämään. Juuri täällä Lapin lintukodossa, jossa on turvallista, luonto lähellä, vuodenajat vaihtuvat, infra toimii ja puhdasta ilmaa ja tilaa riittää, haluan asua perheeni kanssa.
Ensimmäiset harppaukset
Elämästäni tuli kertaheitolla huomattavasti kestävämpää, kun vähensin lentämistä radikaalisti. Aloin suosia lähikohteita ja matkustaa maata pitkin. Lentämisen vähentäminen on yksilön tasolla merkittävin keino pienentää omaa hiilijalanjälkeä. Vertailun vuoksi: en lentänyt viime vuonna ollenkaan, mutta jos olisin tehnyt esimerkiksi yhden kaukomatkan puuterilumille Japaniin, olisin saman tien tuplannut päästöni kolmesta tonnista kuuteen. Tästä johtuu lentävän ilmastovegaanin paradoksi: monet hyvät teot voi helposti mitätöidä lentokoneessa.
Lentämisen radikaali vähentäminen tuntui ainoalta vaikealta muutokselta matkallani. Maailma ei enää tuntunut osteriltani, niin sanoakseni. Matkustaminen oli ollut kivaa ja maailma on kaunis. Toisaalta muutoksessa tilalle tulee aina jotain uutta. Olen löytänyt Lapin ja Pohjolan uudestaan, kun olen tajunnut vain katsoa lähemmäksi. Tämä se vasta kaunis maailman kolkka onkin. Nykyisin tulee todella harvoin tarve päästä Lapin eteläpuolelle.
Muutos lautasella
Toinen merkittävä muutos matkalla on ollut kasvisruokavalioon siirtyminen. Kolme syytäni ovat: ilmasto, terveellisyys ja eettisyys. Siirtyminen on ollut helppoa. Nykyään kasvisvaihtoehtoja on tarjolla Lapissakin joka paikassa. Muutos on ollut yllättävän nopea ja se on maistunut sekä tuntunut hyvältä enkä kaipaa ollenkaan takaisin vanhaan.
Ruokareviiri ja maut laajenivat huomattavasti, kun kokeilin kävellä lihatiskin ohi. Ravinnon hiilijalanjälki ei tietenkään rajoitu pelkästään karja- ja kalatalouteen. Kasvikset aiheuttavat päästöjä myös. Siksi pyrin syömään kasvukausia mukaillen ja suosimaan mahdollisimman lähellä tuotettuja raaka-aineita. Lapissa kasvukausi on lyhyt, mutta täytyy pitää mielessä, että kauempana tuotetut kasvikset ovat silti päästöiltään aina parempi vaihtoehto kuin liha.
Syön edelleen silloin tällöin kalaa ja valitettavan usein juustoa, joka on punaisen lihan kanssa pahin mahdollinen päästölähde. Minulla ei ole mitään muita kuin huonoja selityksiä sille, miksi en olisi nykytarjonnalla vegaani.
Muutamalla klikkauksella irti fossiilisista
Kolmas muutos oli sähkösopimuksen vaihtaminen eko-sähköön. Naurettavan helppoa ja edullista vaikuttavuuteensa nähden Lapissakin, jossa talvet ovat vielä kylmiä. Meidän talo lämpiää sähköllä, joten muutamalla internetin klikkauksella oli suuri merkitys. Kaikki eivät pysty vaikuttamaan tietysti oman asunnon lämmitysmuotoon, mutta nykyisin saa myös jopa vihreää kaukolämpöä, ja maalämpö on Lapissa myös hyvä vaihtoehto. Ekologisempiin energiamuotoihin vaihtaminen antaa yritys- ja rahoitusmarkkinoille merkittävän signaalin, varsinkin kun sen tekee joukko ihmisiä.
Lompakolla äänestäminen
Sama pätee tavaroiden ja palveluiden kulutuksessa, joka muodostaa keskimäärin noin kolmanneksen henkilökohtaisesta hiilijalanjäljestä. Kulutuksen vähentäminen ja turhan karsiminen ovat olennaisia keinoja. Tavaroiden kierrättäminen ja käytettynä hankkiminen ovat hyviä tapoja säästää rahaa ja luontoa. Nykyään on kirppareita netissä joka lähtöön. Laskukamat tai lasten harrastusvälineet löytyvät monesti Lapissa läheltä, koska aktiivisia käyttäjiä on paljon.
Lompakolla voi äänestää päivittäin; vastuullisia ja kestävään toimintaan sitoutuneita yrityksiä kannattaa suosia. Loistavana esimerkkinä on Pyhä, joka on pohjoismaiden ensimmäinen hiilineutraali hiihtokeskus. Vastuullisuus ja kestävä kehitys ovat nousseet monen Lapin matkailualueen kehittämisen keskiöön, mikä on olennaista ottaen huomioon matkailun kasvuvauhdin.
Polkemalla päästöjä alas
Kuljen kaikki työmatkat Rovaniemellä pyörällä ympäri vuoden. Lapset kulkevat pyöräkärryssä mukana. Talvipyöräilyä helpottamaan hankittiin perheeseen käytettynä sähköfatbike, joka kulkee hangessa kärryn kanssa vaivattomasti. Se vähensi paljon lyhyitä automatkoja kaupungissa, jotka lisääntyivät alkuun paljon lapsen myötä. Pyöräilyssä on oikeastaan vain positiivisia puolia: kunto, raitis ilma, aamuinen herääminen ennen töihin saapumista, päästöttömyys ja parkkeeraus. Ainoa miinus on marraskuu.
Kaikessa harrastamisessa suosin myös lihasvoimin liikkumista, koska se paras tapa nauttia luonnosta, ilman pärinää ja rajoittavia reittejä. Vain omat kyvyt ja kunto asettavat rajat, mikä on mahdollista. Se on kiehtovaa ja koukuttavaa.
Teknologiasta ratkaisuja liikenteeseen
Vähähiilinen liikkuminen on haastavampaa Lapissa kuin isommissa kaupungeissa. Välimatkat kylien välillä ovat pidempiä ja joukkoliikenne on vähäistä. Oma auto on monelle vielä välttämättömyys. Meidän perheessä on henkilö- ja asuntoauto, jotka mahdollistavat monet harrastukset. Ne kulkevat dieselillä, eivät siis mitään eko-autoja, mutta toisaalta asuntoauto on helpottanut siirtymää pois lentomatkailusta. Nykyisillä autoilla itsellä on kuitenkin vielä matkaa kestävälle tasolle.
Molempiin autoihin on kuitenkin mahdollista tankata biodieseliä. Se ei ole täysin ongelmaton ratkaisu, mutta askel parempaan suuntaan ja pienentää päästöjä merkittävästi. Toivottavasti biopolttoaineiden jakelu leviää ja hinta halpenee nopean sähköistymisen rinnalla. Näin Lapin pitkät välimatkat muuttuisivat ekologisemmin kuljettaviksi nopeasti.
Liikenteen, kuten koko yhteiskunnan, muutos ekologisesti kestävään aikakauteen vaatii vahvaa poliittista ohjausta, joka saa kannatusta ja hyväksynnän kansalaisilta. Kestävien valintojen tulee olla helpompia ja edullisempia. Tähän jokainen voi vaikuttaa äänestyskopissa ja omilla toimillaan.
Tärkein muutos pään sisällä
Yhteisesti meidän matka on vielä pitkä ja se vaatii ennen kaikkea ajattelutavan muutoksen. Minua on jo pitkään ihmetyttänyt mielikuva, jossa kestävämpi elämä olisi kurjempaa. Olen päässyt omalla eko-matkallani jo aika lähelle kestävää elämää, eikä sosiaalinen elämäni tai talouteni ole siihen romahtanut. Kaikki ulottuvuudet ovat itse asiassa nyt paremmin tasapainossa, joka luo loputtoman kasvun mallissa tarpomisen keskellä toivoa ja merkitystä elämään ja tulevaisuuteen.
Tasapainoilu kestävän elämän ja hyvinvoinnin kanssa on minulle helpompaa Lapissa, koska täällä pystyn ympäröimään itseni minulle tärkeillä ja merkityksellisillä asioilla. Kun takapihalta pääsee suoraan luontoon, on sen arvo ja merkitys helpompi pitää mielessä. Ilman takapihalta avautuvaa maailmaa, elämä hautautuu helpommin etuoven ulkopuoliseen vilinään.
Kirjoitus julkaistu 2/2020