— Täällä tuntuu siltä, että voi hengittää. Norjan puolella Altan ja Kautokeinon välillä on kanjoni, ja kun kanjonista tulee Suomeen päin niin maiseman avautuessa tuntuu siltä, että voi taas hengittää. Ei sitä voi kuvailla muutoin, Claudia de Jong pohtii Tunturi-Lapin luontokeskuksen kahviossa Enontekiön Hetassa.
Avoin tunturimaisema pyöreine muotoineen. Se on tuonut Claudia de Jongin Enontekiölle neljä vuotta sitten. Sattumalta hän ei kuitenkaan ole Lappiin päätynyt, vaan kaikki lähti liikkeelle jo 1970-luvulla Alankomaissa.
— Suuntasimme perheen kanssa 1979 ensimmäisen kerran Pohjois-Ruotsiin. Sen jälkeen lomailu oli aina Skandinaviaa, de Jong kertaa.
Sen jälkeen de Jong ehti käymään lukuisilla lomilla Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa, jonne rauhallinen luonto toi takaisin kerta toisensa jälkeen. Vuonna 2005 tapahtui ratkaiseva käänne, kun Taivalkoskella vietetyn talviloman jälkeen matkailualalla työskennellyt nainen kysyi töitä majoituspaikastaan. Vastaus oli myöntävä, ja seuraavana kesänä asuinmaaksi vaihtui Suomi.
— Kun ihmiset kysyvät miksi muutin Suomeen, vastaan aina, että enemmän luontoa ja vähemmän ihmisiä, nainen hymyilee.
Kaupunkielämä ei ikinä sytyttänyt
Vaikka elämä rullasikin Taivalkoskella, sieltä puuttui yksi tärkeä asia: avoin tunturimaisema. Sellainen, jota katsellessa voi hengittää.
— Ymmärrän miksi monet pitävät Norjan vuonoista ja vuorista, mutta tunturien muodon pehmeys tekee maisemasta paljon ystävällisemmän tuntuisen.
Etsintöjen jälkeen talo ja koti löytyivät Enontekiön Leppäjärveltä. Siinä missä vielä Hetassa puut kasvavat korkeina, maisema muuttuu ratkaisevasti parinkymmenen kilometrin matkalla Leppäjärvelle. Matka Hetan kuntakeskukseen taittuu vilauksessa suoralla tiellä.
— Hetassa on sitten oikeastaan kaikki mitä tarvitsee. Tai riippuu tietysti mitä kokee tarvitsevansa. Jos tykkää käydä ulkona syömässä tai teatterissa, niin ehkä tämä ei ole oikea paikka. En ole kaivannut sellaista ikinä. On ihan kiva, ettei tällainen elämä ole kaikkia varten, koska sitten täällä olisi ruuhkaista, de Jong naurahtaa.
Vaikka sosiaaliset piirit ovat suppeammat kuin kaupungeissa, ei tapaamisia ystävien kanssa tavitse sopia viikkojen päähän.
— Voi vain soittaa kysyäkseen onko toinen kotona ja mennä käymään. Ystävien kanssa vietetty aika on täällä ehkä enemmän laatuaikaa.
Yrittäjäksi harrastuksen kautta
Ensimmäiset vuodet de Jong kävi Leppäjärveltä käsin Muoniossa töissä. Tunnin työmatka ei ole ennenkuulumaton Lapissakaan, mutta yhdistettynä matkailualan intensiiviseen talvisesonkiin se alkoi ottaa veronsa, vaikka työ olikin mieluista.
— En halunnut kuitenkaan muuttaa Muonioon. Metsää on sen verran, että olisi ollut sama jäädä Taivalkoskelle, de Jong virnistää.
Piti siis keksiä, kuinka elantoaan voisi tienata mahdollisimman lähellä kotoa. Vastaus löytyi huopatuotteista, joita de Jong teki harrastusmielellä. Kaikki lähti kenkien tarpeesta, jollaiset de Jong teki itselleen. Sen jälkeen vuorossa oli laukku, jollaiset halusivat myös silloiset työkaverit.
— Kaverit ja sukulaiset sanoivat, että voisit myydä noita. En ikinä aikonut ryhtyväni yrittäjäksi, mutta se oli lopulta vain parin vuoden prosessi, kun piti miettiä miten saisi elannon täällä.
Syntyi The inspiring North, joka myy erilaisia huopatuotteita laukuista läppärisuojiin sekä tyynyistä joulukoristeisiin.
— Huopa on todella luonnollinen materiaali. Sen kanssa voi tehdä mitä tahansa, vaikka sen kanssa työskentely on työlästä.
Kaikkinensa design on yksinkertaista ja pelkistettyä. Samanlainen ajatusmaailma on läsnä myös de Jongin valokuvissa, joissa on rauhallinen tunnelma ja usein paljon tyhjää tilaa. Nuoruuden kiinnostus valokuvaukseen syttyi uudestaan Enontekiölle muuton aikoihin.
Siinä missä nuoruuden Alankomaissa mielenkiintoinen kuvattava oli loppunut kesken, tarjoaa paikallinen luonto loputtomasti mahdollisuuksia. Olipa kyse muutoksista maiseman sisällä tai luonnon yksityiskohdista, on myös kuvissa tilaa hengittää.
— Pidän designissa ja valokuvauksessa yksinkertaisuudesta ja minimalismista. Ne ovat samoja syitä, miksi olen muuttanut tänne, de Jong sanoo.