Nimensä mukaisesti vesistöt ovat tiivis osa Suomen pohjoisinta kaupunkia, mutta tarjoaa Kemijärvi muutakin. Tallensimme kuusi heinäkuista hetkeä eri puolilta kaupunkia.
Kotavaaran näkötorni
Vatsanpohjassa tuntuu, kun katse kääntyy maata kohti Kotavaaran näkötorniin kiivetessä. Metalliset rakenteet eivät saa entistä palovartijan tornia huojumaan tuulessakaan, mutta jos korkeat paikat eivät miellytä kulkijaa, kolme sarjaa tikapuita saavat näkymät huipulta tuntumaan entistäkin huikeammilta.
Etelässä avautuvat hypnoottiset järvimaisemat, Kemijärven keskusta siintää vajaat kymmenen kilometriä länteen ja pohjoisen suunnasta löytyvät Pyhätunturi ja sitä ympäröivät vaarat ja tunturit.
Joutsijärven kauppa
Vitostien varressa parikymmentä kilometriä Kemijärveltä Kuusamon suuntaan, Sallan tien risteyksessä seisoo K-kyläkauppa Kelloniemi, kuten se on ollut yli viisikymmentä viimeistä vuotta. Kaupan historia tosin ulottuu tosi sitäkin kauemmas.
— Isän äiti perusti kaupan Vanhan Sallan tien varteen, mutta kun uutta 5-tietä alettiin rakentamaan nykyiselle paikalleen vuonna 1966, olisi kauppa jäänyt syrjään. Siksi piti rakentaa uusi kauppa tähän, kolmannen polven kauppias Rauni Kivilahti sanoo.
Aiemmin päivällä Kivilahti on käynyt viemässä ruokaostoksia ympäriinsä asiakkaille, ketkä eivät pääse itse asioimaan kaupassa. Lämpimänä kesäpäivänä jäätelökauppakin käy, kun ohi ajavat matkalaiset pysähtyvät kahville. Talvet sen sijaan ovat hiljaista aikaa, mutta silloinkin Kivilahti toimittaa työpäivien päätteeksi elintarvikkeita 15 kilometrin päähän Suomutunturin mökkiläisille.
— Tulin tähän vuonna 1995 ja vuodesta 2013 olen lähtien olen ollut yksin yrittäjänä.
Räisälän lossi
Räisälän lossi on Lapin ainoa ja samalla Suomen pohjoisin. Sillat yhdistävät rantoja tehokkaasti ympäri Suomea, ja losseja on jäljellä koko maassa reilut neljäkymmentä, mutta Räisälän kylästä matkaa Kemijärvelle parillakymmenellä kilometrillä lyhentävä lossi jatkaa porskuttamistaan.
405 metrin matka rannalta toiselle käy muutamassa minuutissa Suomen ainoan vaijerivetoisen lossin kannella, ja liikennettä on lomakaudella jatkuvasti rannalta toiselle.
— Tässä on sitä tunnelmaa, toteaa mökille matkalla oleva jyväskyläläis-oululainen kaveriporukka.
Kun lossiliikenne avattiin 1992, palkattiin alueen pitkäaikaistyöttömiä kuljettamaan arkipäivisin matkalaisia rannalta toiselle. Alkuaikoina viikonloppuisin lossiliikenteestä vastasivat kyläläiset talkoovoimin.
Vesihyppyri
Pyörähdys, toinen ja kolmas. Samalla myös kiekka pään ympäri, ja hypyn lakipiste on varovaisesti arvioiden noin kymmenen metriä vedenpinnan yläpuolella. 17-vuotias kumparelaskija Severi Vierelä laskeutuu kuitenkin veteen suksilleen kuten pitääkin. Tottuneesti kumparelaskija ui rantaan sukset jalassaan ja märkäpuku sekä kelluntaliivi päällään.
Vuonna 2013 avattu vesihyppyri palvelee freestyle-laskijoita kesäaikaan uusien temppujen opettelussa.
— En ole laskenut, kuinka paljon hyppyjä kesässä tulee, mutta helposti satoja. Yhdessä harjoituksessa tulee kuudesta kymmeneen hyppyä ja vähän säistä riippuen kolmesta viiteen harjoituskertaa viikossa, Vierelä sanoo.
Bullshit-corner, Mestarin Kievari
— Tässä sitä on tullut aikoinaan istuttua, tämä oli kuin toinen olohuone, naurahtaa kemijärveläinen valokuvaaja Vesa Särkelä hotelli-ravintola Mestarin Kievarin bullshit-cornerissa.
Ei ole vaikea kuvitella, että bullshit-corner -kyltti on kuullut sivukorvallaan tuhannet paikallisten nuorten aikuisten ilot ja surut sekä rakkauselämän kuprut vuosien saatossa, vaikka nyt pubin puolelta onkin suora näkymä siistin ruokaravintolan puolella.
Onneksi kyltti muistuttaa edelleen vanhoista ajoista, vaikka yläkerran asunnotkin ovat muuttuneet hotellihuoneiksi vuosien myötä.
Pitkävaara
Aikoinaan 1980-luvulla Pitkävaaralla, muutaman kilometrin päässä Kemijärven keskustasta Ranuan suuntaan, on ollut pieni laskettelukeskus. Nyt siitä ei ole jäljellä kuin vanha röttelö vaaran huipulla, sillä rinteetkin ovat ehtineet metsittyä vuosien saatossa osittain peittäen huimat näkymät Luusuan suuntaan. Silti rinteen harjanteelta on hakkuuaukion kohdilta hienot maisemat ja alueelle vie myös noin 15 kilometrin mittainen pyöräilyreitti.
Jokaisessa kaupungissa, pienissäkin, on kuitenkin aina yksi paikka, jonne nuoret ovat kokoontuneet viettämään aikaansa. Kemijärvellä kasvaneille nelikymppisille se on juurikin Pitkävaara, ja sitä vanhemmille paikka on tuttu 1980-luvun lähilaskettelukeskuksen iltamäistä ja afterski-kaakaoista. Vaikka Kotavaaran näkötorni ehkä voittaa Pitkävaaran näkymissään, vie Pitkävaara nostalgiatrippinä muita lähialueen mäkiä mennen tullen.