”Kesäpaikaksi ostetusta talosta tulikin uusi koti Pelkosenniemellä”

Muutto Pelkosenniemelle tuli Marika ja Petri Kiviniemelle, 55, eteen suunniteltua aiemmin. 

– Me ostettiin Petrin tädiltä ja hänen mieheltään Luiron kylästä talo, kun he vielä asuivat siinä. Sovittiin, että nämä vanhemmat ihmiset saavat asua siinä niin pitkään kuin pystyvät, mutta he muuttivatkin sitten pian palvelukotiin. Minulla oli Lahdessa lähihoitajan opinnot kesken, joten ajateltiin ensin, että varmaan parin vuoden sisällä muutetaan Pelkosenniemelle, Marika Kiviniemi muistelee. 

Kiviniemet katselivat hiljalleen jo valmiiksi Pelkosenniemen työpaikkoja ja huomasivat yhtäkkiä, että Palvelukoti Onnelaan haettiin oppisopimuksella lähihoitajia.  

– Hain paikkaa, ja minuthan haluttiin töihin heti! Päätettiin, että menee syteen tai saveen, lähdetään testaamaan Luirossa asumista – ainahan sitä tarvittaessa pois pääsee. 

Työyhteisössä kaikki tuntevat toisensa

Marika ja Petri Kiviniemi ovat molemmat alanvaihtajia, ja he ovat työskennelleet pitkään teollisuuden palveluksessa. 

– Meille siirtyi hoitoalan ihmisiä töihin. Aloin miettiä, että alanvaihtoa tarvitaan myös toiseen suuntaan, jotta vanhusten ja lapsiperheiden palvelut säilyvät pienissäkin kunnissa, Petri Kiviniemi kertoo. 

Hän kiinnostui hoitotyöstä vaimonsa jalanjäljissä opiskeltuaan ensin hierojaksi. Marika aloitti työt palvelukodilla opintojensa loppuvaiheessa, kun taas Petri on nyt kaksi vuotta kestävien opintojensa alussa. 

– Yhteistä minun entisissä ja näissä nykyisissä tehtävissä on erilaisten ihmisten kanssa toimiminen. Ryhmätyötähän se oli yritysjohdon ja teollisuusautomaationkin puolella. Täytyi opetella tulemaan toimeen erilaisten työkavereiden ja asiakkaiden kanssa, Petri sanoo. 

Hoitotyö on Marikan mielestä samanlaista Lahdessa ja Pelkosenniemellä.  

– Ihmiset ovat samanlaisia, ja heillä on samanlaisia tarpeita asuinpaikasta riippumatta. Töitä myös riittää varmasti eläkeikään saakka. 

Petri huomaa pienen paikkakunnan tuoman eron, joka vaikuttaa työyhteisöönkin. 

 – Isommalla paikkakunnalla ei välttämättä tunneta kaikkia asiakkaita ja heidän läheisiään. Täällä kaikki näyttävät jotain tietä tuntevan toisensa ja tietävän toisistaan aika paljon. Siitä syntyy sellaista yhteisyyttä ja välittämistä. 

Uudet asukkaat ovat herättäneet positiivista uteliaisuutta paikkakunnalla ja työyhteisössä.  

– Hyvin meidät on otettu vastaan ja mielellään pyritään laittamaan omaa kortta kekoon paikkakunnan hyväksi, Kiviniemet vakuuttavat. 

Lapin pienimmässä kunnassa on luonnon rauhaa

Kahdeksan ja puolen sadan kilometrin muuttomatka sujui Marika Kiviniemen mukaan lopulta yllättävän mutkattomasti. 

– Oltiin vähän aiemmin myyty meidän rivitaloasunto ja siirrytty vuokralle. Onneksi se muutto olikin jo takana, koska siinä yhteydessä vietiin kierrätykseen niin paljon ylimääräistä tavaraa. Meidän kaverilla on rekkakortti, joten vuokrattiin iso auto, jonka hän ajoi sitten tänne. 

Koko omaisuus siirtyi yhdellä kertaa Luirojoen rannassa sijaitsevaan taloon, jossa oli vielä myös palvelukotiin muuttaneiden sukulaisten tavarat.  

– Ollaan voitu siivota heidän tavaroitaan pikkuhiljaa – viety heille, mitä ovat halunneet ja osa säilötty edelleen. 

Alle tuhannen asukkaan Pelkosenniemen kunta ja aavasoiden ympäröimä Luiron kylä olivat Kiviniemille tuttuja ennestään, olivathan he käyneet varsinkin kesäisin sukuloimassa paikkakunnalla. 

– Kyl mä tiesin, että tämä on tosi mukava ja rauhallinen paikka. Täällä on pieni kauppa, parturi, kuntosali ja kaikki semmoset palvelut, mitä ihmiset nyt tarttee. Isommilla ostoksilla käydään Kemijärvellä tai Sodankylässä ja ostokset kulkee netistäkin tänne ihan hyvin, Marika kuvailee arkea. 

– Renkaat kävin vaihdattamassa Syke-työpajalla vanhalla paloasemalla, Petri täydentää. 

Uuden kodin ympäristö tuo elämään uudenlaista tekemistä ja iloa. 

– Heti eka kerran, kun ehdittiin onkimaan tuohon Luirojoelle, niin sieltähän tuli ahvenia ihan solkenaan, hyvä että ehti koukkua veteen heittää! Tässä on hauska seurata lintuja ja jäniksiä, hirviäkin on nähty. Tuleva talvi tietysti jännittää, että miten se sitten menee. Sitä luntahan voi tulla sitten vaikka kuinka paljon, Marika miettii. 

Pelkosenniemeltä on lyhyt matka pohjoisen muihin luontokohteisiin, mikä on mahdollistanut Kiviniemille vierailut Ylläksellä, Sallassa ja Kuusamossa. 

– Parinkin vapaapäivän aikana ehtii hyvin luontoon rentoutumaan. 

Tapahtumia ja itse luotuja harrastusmahdollisuuksia

Pienellä paikkakunnalla voi vaikuttaa itse siihen, millaista työtä ja harrastusmahdollisuuksia on tarjolla. Lähitulevaisuudessa Petrin on tarkoitus aloittaa Pelkosenniemen kirkonkylällä paljon kaivattu hierontatoiminta. Hän haluaisi hyödyntää myös kamppailulajitaustaansa ja perustaa jossain vaiheessa Pelkosenniemelle oman seuran. 

– Nuoret vaikuttavat kulkevan kimppakyydeillä harrastuksiin Savukoskelle ja Sodankylään, vaikka Pelkosenniemelläkin vaikuttaisi olevan hyvät tilat harrastaa. Olisi mukava ainakin kokeilla, miten täällä olisi kiinnostusta kamppailulajeihin, Petri pohtii.  

Pariskunta odottaa, että pääsee näkemään paikallisia ja tutustumaan erilaisiin lähialueiden tapahtumiin.   

– Sodankylän elokuvafestivaaleilla esimerkiksi paikalliset ja näiltä seuduilta kotoisin olevat eivät niinkään käy elokuvissa, vaan näyttävät tulevan tapaamaan toisiaan. Yllättävän monissa ihan pienten kylien tapahtumissa on valtavasti väkeä. Mieleen tulee ainakin pääsiäisen aikaan järjestettävät Kuivalihamarkkinat Savukoskella, Pelkosenniemen markkinat heinäkuussa ja Pyhä Unplugged elokuun alussa. 

Innostuitko? Lue lisää!