Lapland Ambassador Tuija Seipell:
Olen syntynyt ja käynyt kouluni Suomessa, mutta olen asunut ja työskennellyt Suomen ulkopuolella jo 35 vuotta.
En ole koskaan pitänyt kylmästä enkä hiihtämisestä ja olin aiemmin käynyt Lapissa vain kesällä joskus viisivuotiaana. Kun minua siis 8 vuotta sitten pyydettiin ensimmäistä kertaa puhujaksi Suomeen – ja myös Lappiin Arctic Design Weekille – tutustuin todellakin Lappiin ensimmäistä kertaa. Sen jälkeen olen käynyt Lapissa monet kerrat ja joka kerta löydän jotain uutta ja coolia. Alla muutama tämänhetkinen suosikkini satunnaisessa järjestyksessä.
Nutukkaat
Jos olet onnekas niinkuin minä ja tutustut Inarissa olevan Saamelaisalueen Koulutuskeskuksen opettajaan Hilma Länsmaniin, sinusta saattaa tulla juuri sinulle räätälöityjen, Hilman oppilaan Ida Pirttijärven suurella työlla valmistamien nutukkaiden (koipikengät) omistaja. Minä olen erityisen onnekas, koska Hilma ja Iida päättivät, että olen harvinasempien ja arvokkaampien vitivalkoisten nutukkaiden arvoinen, koska olen “mahtinainen.” Nämä ihanat nutukkaat tulevat aina olemaan kaikista omistamistani jalkineistani hienoimmat.
Alvar Aalto
Jos olet kiinnostunut arkkitehtuurista, funktionalismista ja Alvar Aallosta, vierailu Rovaniemella on välttämätön. Kaupungin poronsarvia kuvaava pohjapiirros, kaupungintalo, pääkirjasto ja teatteri (Lappia Talo) sekä monet asuinrakennukset ovat kaikki Suomen kuuluisimman arkkitehdin työtä.
Sajos
Viidensadan asukkaan Inari on Lapin cooleimpia kyliä. Se sijaitsee Inarinjärven rannalla, Suomen suurimmassa ja harvimmin asutussa Inarin kunnassa. Kylässä on useita upeita ja tärkeitä instituutioita, joissa esitellään ja tuetaan saamelaisten historian, kulttuurin ja nykypäivän eri osa-alueita. Rakennuksista arkkitehtoonisesti kiinnostavin on Sajos. Se on Suomen saamelaisten parlamenttitalo ja kulttuuri- ja koulutuskeskus, jonka on suunnitellut Tamperelainen HALO arkkitehdit. Sajos tarkoittaa inarinsaamenkielellä paikkaa, missä leiriydytään pidempään.
Siida
Kävelymatkan päässä Sajoksesta on Siida, Suomen saamelaisten kansallismuseo ja Metsähallituksen luontokeskus. Siidassa on sekä pysyviä että tilapäisiä näyttelyitä ja luontopalveluja sisätiloissa ja ulkomuseossa. Siida avattiin 20 vuotta sitten. Paikallisten ja turistien suuren kiinnostuksen vuoksi rakennuksen kapasiteetti on nykyään kovilla ja laajennussunnitelmat ovat käynnissä. Siida on olennainen käyntikohde kaikille, jotka haluavat ymmärtää saamelaisten historiaa ja kulttuuria.
Saamelaisalueen Koulutuskeskus
Sajoksesta muutaman sadan metrin päässä on Saamelaisalueen Koulutuskeskus. Se on uskomaton paikka, joka tarjoaa monialaista ammatillista koulutusta ja edistää saamelaiskulttuuria. Olen saanut vierailla Koulutuskeskuksessa pari kertaa ja päässyt puhumaan sekä opettajien että oppilaiden kanssa. Olen oppinut aina tosi paljon monista minulle täysin uusista asioista, kuten poronhoidosta, traditionaalisesta puutyöstä, korujen valmistuksesta ja vaatesuunnittelusta, ja monista eri saamen kielistä ja kulttuureista.
Joen jää
Olen Inarissa käydessäni yöpynyt Inarin Kultahovissa, joka sijaitsee Juutuanjoen rannalla. Kun eräänä myöhäisenä helmikuun iltana matkastani ja pitkästä puhujakiertueesta stressaantuneena saavuin huoneeseeni, olin vähällä soittaa heti respaan ja valittaa huoneessa kuuluvasta oudosta suhinasta. Onneksi avasin parvekkeeni oven ennen kuin soitin. Suhina johtui aivan muutaman metrin päässä virtaavan Juutuanjoen jään upeasta liikehdinnästä. Sen jälkeen pidin ovea auki aina kuin suinkin mahdollista, jotta kuulin luonnon rauhoittavat äänet.
Huskyt
Kun vuonna 2015 vedin työpajoja Kittilässä hiihtokeskus Levillä opin Polar Lights Tours yrityksen omistajilta, että kaikilla heidän huskyillään ja alaskanmalamuuteilla on nimet, omat persoonallisuutensa ja jopa omat pienet talot. Reippaasti työtä tekevät koirat ovat hauskoja ja todella yllättävän vahvoja!
Seksikkäät poromiehet
Eräs ikimuistoisimmista tunneistani Lapissa on sattumalta tapahtunut käynti saamelaisessa poroerotuksessa Levin ja Inarin välisellä ajomatkalla. Tieltä käsin se näytti kirkkaasti valaistulta kiekkokaukalolta, mutta se olikin aitaus, jonka ulkokehällä juoksi satoja poroja ja poronomistajat – sekä miehet että naiset – seisoivat “kirnun” keskellä ja erottivat omat poronsa isommasta laumasta nappaamalla ne yksitellen vauhdissa sarvista kiinni. Jokainen omistaja tunnistaa tässäkin vauhdissa omat poronsa korvassa olevasta poromerkista. Uskomatonta! Erotuksen päätyttyä nuoremmat poromiehet näyttivät minusta todella seksikkäiltä kävellessään muina miehinä autoihinsa iPhonejaan näppäillen.
